Syyskesän ja alkusyksyn kukkijoita

 

Kauas hämärässäkin loistava ja näyttävästi kukkiva, sekä pitkät versot kasvattava syyspäivänhattu Rudbeckia laciniata kukkii parhaillaan puutahassa. Sen kukinta kestää pitkälle syksyyn ja se on muutoinkin kestävä ja kaunis syyskukkija. 

Varret pysyvät melko hyvin tukematta pystyssä, jollei kasvupaikka ole kovin tuulelle altis.

Yllä toinen, kukiltaan hyvin samanlainen kuin syyspäivänhattu, on myös pitkään kukkiva, mutta huomattavasti matalavartisempi noin (50- 60cm korkea) keltakukkainen sädepäivänhattu Rudbeckia Fulgida var. sullivantii Goldsturm.

Perenna pysyy erittäin hyvin tukematta pystyssä. Se onkin yksi sen parhaita puolia

Kukat ovat melko suuret ja hyvin lämpimän keltaiset.

Tässä kuvan taustalla kukkii esittelyjä kaipaamatta kultapallo Goldball. Koska se on osoittautunut melko voimakkaasti leviäväksi, kuritin sitä kesällä poistamalla lähes puolet sen kasvustosta. Maljakkokukkana se on yksi parhaimpia, kukkien kestäessä lakastumatta pitkään.

Rajapenkin kallionauhus Desdemona, jonka varret ja lehtien alapinnat ovat kauniin tummanpunaiset. Minulla on myös Desdemonan kanssa hyvin samanlaiset kukat omaava vihreävartinen kallionauhus, jonka lajiketta en enää muista.  

Pari kuvaa myös edelleen ympäri puutarhaa kukkivista kimalaisten ja perhosten suosikeista, punahatuista.

Tänää otettu kuva muurikivipenkin punahatuista.

Loppuun kuva purpputapunalatvasta. Perhosten osalta kesä ei ollut ainakaan meillä paras mahdollinen. En esimerkiksi havainnut yhtään ainoata neitoperhosta, mutta amiraaleja sentään kävi ilahduttavan paljon purppurapunalatvan kukilla aterioimassa.

Daaliat

 

Lohtajan punainen

Uskon daalioiden, eli syyshehkutjen olevan monen mielestä lämpimillä ja aurinkoisilla kasvupaikoilla kasvavista kukkijoista lähes tulkoon kauneimpia. Uusia, entistä upeampia lajikkeitakin näyttää tulevan myyntiin ihan tasaiseen tahtiin ja niistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Vaikka daaliat ovat ylimääräistä työtä teettäviä ja tilaa vaativia talvetettavia, niitä olisi kyllä hyvin vaikea jättää syksyllä penkkiin talven armoille ja tyytyä suosiolla vain niiden tuottamaan yhden kesän iloon. 

Minulla kaikki daaliat, kahta lukuunottamatta, ovat vanhakantaisia ja siksi hyvin kestäviä. Oma, omenapuupenkin laidalla kukkiva, vanhakantainen Lohtajan punainen on ollut minulle aina hyvin tärkeä ja isänpuoleisessa suvussa vuosikymmeniä kasvatettu joriini.

Sen kukinta ei ole ollut tänä vuonna runsas, mutta kukat ovat sitäkin komeammat.

                            

Sitten etupihan toinen vanhakantainen kaunotar, eli Brunäs, jonka.....

kukan sävy muuttuu melkoisesti kulloinkin vallitsevan valon mukaan.

Kuvassa pilkistää sen vasemmalla puolella kukkiva jalokärhö 'Ville di Lyon' ja oikealla puolella.....

        

kukkii viinikärhö 'Etoile Violette'.

                          

Illalla otettu hyvin tummasävyiseksi jäänyt kuva.

Sitten vielä takaisin omenapuupenkkiin jonka pihanpuoleisessa reunassa kukkii myös vanhakantaisiin kuuluva 'Turun tori'. 

Turun toria on myyty 1950- 1960 luvuilla leikkokukkana Turun torilla.

    Kukinta on ollut suht' runsasta, vähästä lannoittamisesta huolimatta, kunhan vain on välillä muistanut käydä napsimassa ja poistamassa kuihtuneita kukkia.                                  

Turun tori

Tämä daalia ei kuulu puutarhan vanhakantaisiin.

Samoin, kuin ei yllä olevakaan, hyvin voimakas kasvuinen ja vaalea kukkainen daalia.

Sen kukan värit hieman vaihtelevat, osan terälehdistä punertuessa enemmän.

Loppuun kuvat edelleen hyvin runsaasti sisääntulon molemmin puolin kukkivista kesädaalioista.

Samassa ruukussa daalioiden juurella on hopeaputous eli hopeavitja, joka venyttää versonsa aina hyvin pitkiksi. Se sietää lisäksi myös hyvin tuulta ja paahdetta. 

            

Tänään täällä meillä on satanut lähes koko päivän ja lisää on viikolla vielä luvassa.

Syyshortensiat

 

Syyshortensioiden kukinta on yleensä aina hyvin runsasta, odotettua ja näyttävää. Niinpä aloin ihmetellä lomalta palatessamme kasvihuoneen vierustan lankkupenkissä kasvavan 'Wims Redin' normaalia vaimeampaa kukintaa. 

Syykin selvisi, kun lähdin asiaa tarkemmin tutkimaan. Hortensioiden takana säleikössä oleva lumikärhö 'Paul Farges' oli nimittäin ottanut aivan valtaisan kasvupyrähdyksen poissa ollessamme ja peittänyt alleen niin 'Wims Redin', kuin 'Magical Candlen ja 'Bobon'kin lähes kokonaan. Hetken jouduin kyllä miettimään mitä ihmettä oikein tekisin. Eipä siinä lopulta muu auttanut, kuin alkaa varovasti käsin irrottamaan köynnöstä hortensioiden ympäriltä todetakseni vain, ettei ristiin rastiin pujottelevien versojen irroittaminen ilman saksia tulisi millään onnistumaan niin kokonaisvaltaisesti lumikärhö oli kietoutunut kauttaaltaan hortensioiden ympärille.

Saatuani katkottua ja vapautettua hortensiat lumikärhön tiukasta syleilystä hortensioiden kukatkin pääsivät lopulta oikeuksiinsa. 

                            

Lumikärhön valtaisaa kasvuvoimaa. Kuva ennen versojen leikkausta lyhyemmiksi.

Pätkittyä kasvustoa tuli melkoinen kasa.

Pienemmässä lankkupenkissä olevien syyshortensioiden kukintaa. Penkissä on sekä 'Sundae Fraise' että 'Vanille Fraise'. Enpä äkkiseltään nyt muista kumpi oli kumpi.

Loppuun vielä kuva etupihan 'Annabelle' pallohortensiasta.

Salkoruusujen kukintaa

 

Omista, syksyisin keräämistäni siemenistä esikasvatetut salkoruusut kukkivat parhaillaan puutarhan kahdessa eri penkissä. Kuvissa olevat salkoruusut ovat (yhtä lukuunottamatta) 'Summer Carnival' tarhasalkoruusujen seospussista, joka sisältää roosan, tummanpunaisen, valkoisen ja keltaisen värisiä, ohuen silkkimäisiä kukkia. 

                     Salko, eli tukkiruusut ovat nimensä mukaisesti tukevavartisia ja noin 140-180 senttiä pitkiä ja varret sojottavat lähes suorina, kuin konsanaan sotilaat sulkeisissa.                           

                            

Nuput kasvavat ihan lähelle vartta ja niitä on ympäri vartta runsaasti. Kukat ovat suuria ja joko kerrannaisia- tai puolikerrannaisia.

                                                        .  

Tänä kesänä istutin salkoruusun taimia ensi kerran myös omenapuupenkkiin josta niitä voi ihailla myös keittiön ikkunasta käsin.

Nämä persikanväriset kukat on mielestäni hyvin kauniita hempeässä värissään.

Huomasin, että valkokukkaiset salkoruusut näköjään puuttuvat kokonaan, mutta keltaisista on sentään tullut otettua useampikin otos.

Kukan väri on hyvin vaalean keltainen.

Sitten vielä etupihan muurikivipenkissä kahta puolta olevien samansävyisten jalokärhöjen syleilyssä kukkiva hyvin tumman värinen 'The Watchman' jonka kukinnasta on saanut nauttia jo useampana vuonna peräkkäin.

Salkoruusuthan ovat kaksivuotisia, mutta usein niiden kukinnasta saa nauttia jo ensimmäisenä kesänä, jos esikasvatuksen tekee aikaisin keväällä ja taimet ehtivät kasvaa kokoa ennen lopulliselle, mahdollisimman aurinkoiselle kasvupaikalle istutusta.

Oriental- eli idänliljojen kukintaa

    

Olen hankkinut vuosien varrella muutamia Oriental liljoja puutarhaamme. Harmi vain, että useinmiten jokin liljasekoitepussi on osunut käteeni ja silloin pussin sisältämistä lajikkeista ei ole erillistä mainintaa. Yllä oleva kaunotar on mitä ilmeisemmin juuri Oriental Mix pussista peräisin oleva. Niin tai näin, kaunis se on ja sen värit ovat mielestäni melko lailla kohdallaan. 

Liljan taustalla lankkupenkin kulmassa kukkii jalokärhö 'Blue Angel'. 

Nyt esittelemieni liljojen kukinta on jo takanapäin ja kuvat olen ottanut siis aiemmin.

Yllä olevan liljan vieressä on myös muita kauniita sekoitepussin liljoja ja oikealla näkyvä hyvin hempeän värinen lilja on suuri suosikkini.

 

Liljan teräledet värittyvät pikku hiljaa raidallisiksi ja hyvin vaalean roosan värisiksi. Yläkuvassa vielä terälehdet lähes puhtaan valkoisina. 

                        

Tässä osasta terälehtiä on jo hentoa punerrusta.

Nyt punaiset terälehtien raidat vivahtavat väriltään aniliinin punaiseen.

Orientallilja 'Stargazer'

Orientallilja 'Muscadet'

Tässä samansävyisen jaloangervon kanssa.

'Muscadet'in tuoksu on melko voimakas.

Muistaakseni 'Purple Lady' vahamaisine terälehtineen. Väri on hyvin intensiivisen punainen.

                      

Tämä kukki etupihan muurikivipenkissä.

Sitten saman penkin  keltaraitainen idänlilja, josta ehdin ottaa vain yhden ainokaisen suttuiseksi jääneen kuvan.

Liljakukkoja rantautui liljoihin tänä kesänä normaalia enemmän. Kesti ainakin pari vuotta, ennen kuin ne löysivät tiensä takapihalla kasvaviin liljoihin. No, nyt pitää yrittää ensi keväänä olla niiden suhteen tosi tarkkana. Valkosipulijauhetta kyllä ripottelin alkukesästä liljojen niskaan, mutta kaiketi ihan liian myöhään.