Sisäänkäynnin uusi ilme ja kasvihuoneen sivusta

Kerroin viime postauksessani vielä yhdestä kesken olevasta projektista joka on nyt saatu päätökseen ja valmistui toissapäivänä. Sisäänkäyntimme nimittäin sai mieheni toimesta uuden ilmeen Ruduksen harmailla klassikkokivillä. Kiviä jouduimme hakemaan peräkärryllä kolme eri kertaa.

Koska kyseessä on puolikaari tarvittiin ladontaan kahta eri kiveä...

eli neliö- sekä isokaarrekiviä. Ladonta lähtee (kuten kuvastakin näkee) portaan tasosta.

Ensin poistettiin pinnassa ollut vanha sepeli ja tilalle tuli soraa, joka tasoitettiin jyrällä mahdollisimman tasaiseksi ja mitattiin suht' oikeaan ladontakorkoon. Soran pinta muotoiltiin myös laskemaan tasaisesti aavistuksen verran pihalle päin, jotta sataessa vesi valuu paremmin pois kiveykseltä.

Kumimoska on hyvä apuväline kivien naputtelussa paikalleen.

Mieheni ei ole aikaisemmin tehnyt ladontatöitä, mutta huolellisesti tehdyt pohjatyöt auttoivat kivien asentamisessa ja niinpä työ sujui häneltä kuin vanhalta tekijältä.

Kulmaan ei ollut siihen sopivaa kiveä, joten mieheni joutui leikkaamaan timanttileikkurilla siihen  sopivan palan. Siitä tulikin siisti.

Kasvihuoneen sivustan alue nytkähti myöskin eteenpäin. Ruduksella käydessämme sain nimittäin hankittua samalla alueelle kaavailemani liuskekivet, joista hahmottelin askelmat patiolle.

Mallailin kiviä ja niiden paikkaa, sekä sopivaa askeletenemää aikani maan pinnalla ennen niiden lopullista asentamista eli kaivuuta paikoilleen. Raskaiden liuskekivien käsittely oli yllättävän hankalaa ja niinpä jouduin pyytämään miestäni avuksi niiden nostelussa ja asentamisessa.

Tein myös ylimääräisistä betonilaatoista hieman kaartuvan polunpätkän istutusalueen kulkusillalle. Sitten harmikseni alkoikin sataa ja työt keskeytyivät.

Menneen kesän rakennusprojektit

Menneen kesän rakennusprojektit potkaisi käyntiin tämä kasvihuoneen sivustan lankkupenkin reunojen kehystäminen kulkusilloilla ja pienellä kahvittelupatiolla. Tästä juttua on ollut jo aiemmin täällä joten ei asiasta tämän enempää.

Kolmiosainen puutarhajätekomposti

Aivan naapurimme takapihan rajalle mieheni rakensi seuraavaksi kolmiosaisen, etureunastaan tyhjennyksen ajaksi kätevästi purettavan puutarhajätekompostin. Nyt isolle pihalle mitoitettuja komposteja alkaa entisten lisäksi olla sopiva määrä.

Tässä kompostin etuosa valmistumassa.

Komposti valmiina. Kolmen kuvassa näkyvän kehikon etuosasta on laudat irrotettavissa kolmea alimmaista lautaa lukuun ottamatta. Kompostin pohjalle ja ulkoreunalle tuli vielä paksuhko kerros soraa sekä suodatinkangas, sillä kompostin ympärillä ja heti naapurin puolella kasvaa runsaasti hankalasti hävitettävää peltokortetta. Kangas, enempää kuin sorakaan ei suinkaan tule pidemmän päälle paljoa auttamaan kortteiden ehkäisyssä, mutta hidastaapa ainakin alkuun niiden kompostiin pääsyä.

Sitten kesän seuraavaan urakkaan. Meillä oli yläpihalla alkuaan kolme sakokaivoa, joista yksi jätettiin viemäröinnin yhteydessä paikoilleen. Ajatuksena puhdistaa kaivo ja nostaa siitä pumpun avulla kasteluvettä pihalle.

No ei tullut kaivoa eikä pumppua, vaan tilasimme paikallisen kaivinkoneurakoitsijan rikkomaan kaivon kolme betonirengasta ja liittämään hulevesiputken (kuvassa näkyvä harmaa putki) sakokaivon poistoputkeen (musta putki) sekä täyttämään kaivon suurimmaksi osaksi soralla. Ei kuitenkaan täyteen saakka, vaan päälle tuli kukkapenkin laajennusta silmällä pitäen kunnon kerros hyvää rikkaruohotonta multaa.

Sakokaivo rajoittui yhdeltä sivultaan lähes kiinni olemassa olevaan muurikivipenkkiin. Kansi pilkottaa hieman yllä olevan kuvan vasemmassa laidassa.

Kukkapenkkiä laajennettiin poistetun sakokaivon ympäriltä kaivinkoneella samassa yhteydessä myös hieman nurmikon puolelta. Kasteluletkua käytettiin apuna rajaamaan alue, jonka sisäpuolelta kaivuun piti tapahtua, eli missä penkin reunaviivan tulee suunnilleen kulkea. Penkin reunaan tehtiin samalla perustus muurikivireunuksen jatkamista varten. Kuvassa näkyvä ohut vihreä lanka on muuten robottileikkurin ohjauslanka, joka jouduttiin kaivamaan ylös maasta kaivuun ajaksi.

Sepelikerroksen alle ja penkin ulkoreunaa vasten tuli yhtenäinen kaistale juurimattoa ehkäisemään nurmikon pääsy penkkiin. Sitten olikin vuorossa enää muurikivien latominen paikoilleen ja kuopan täyttö mullalla. Penkin keskiosaan tuli vielä kaksi erillistä noin kuusikymmentä senttiä syvää ja saman levyistä kuoppaa kahta kärhöä varten.

Penkki alkaa olla etualan reunakivien pientä viilausta ja istutuksia vaille valmis. Kaivuun ajaksi ylös nostetut kuunliljat on istutettu takaisin penkkiä reunustamaan. Kaksi hyvin himmeästi kuvassa näkyvää harjateräksen pätkää ovat kärhöille valmiiksi kaivettujen istutuskuoppien merkkeinä.



Heinäkuun alussa alkoi näyttää jo tältä. Kuunliljat eivät siirrosta olleet moksiskaan vaan jatkoivat penkkiin päästyään kasvuaan.

Kuva hieman eri kulmasta otettuna.

Penkki kokonaisuudessaan on melko pitkä jatkuen hieman reunastaan aaltoilevana kohti sisääntulon kolmiopenkkiä johon se yhtyy. Penkin laajennus poistetun kaivon ympäriltä kyllä kannatti, vaikka multaa upposikin siihen melkoinen määrä ja helteessä täpötäysien kottikärryjen työntely ei mitenkään mieltä kohottavaa puuhaa ollutkaan.

Seuraavana työn alle pääsi takapihan havu- ja alppiruusupenkin reunojen  uusiminen. Reunassa olleet ja tervalla käsitellyt, omasta metsästä saadut kuusirungot olivat jo pahoin lahonneet ja pitkään palvelleet. Koska samanlaisia ei nyt ollut saatavilla tilalle, päätyi mieheni tekemään reunat painekyllästetystä lankusta. Samoin kyllästetystä tavarasta olevat pystytuet istutettiin maahan lyötyihin tolpanjalkoihin.

Lankun sisäreunaan nidottiin kiinni reunan mittainen juurimaton suikale, jonka alareuna pujoteltiin lankunreunan alitse ja reilusti kulureitin puolella olevalle sepelikölle. Tarkoituksena estää mullan valumista penkistä. Ulkoreunaan tuli kerros sepeliä peitoksi.

Tässä juurikangas jo osin sepelillä peitettynä.

Mieheni nikkaroi meille myös riipumattotelineen, joka olikin ollut hänellä kypsyttelyn alla pitkään.

Pikkumies oli papan apuna ruuvaamassa ja testaamassa riippumaton sopivaa virityskorkeutta. Kuvan oton hetkellä puuttuivat vielä pystyrunkoihin tulevat kiinnityskoukut joihin riippumaton saa kätevästi viritettyä pikakiinnityksellä sopivalle korkeudelle. Tässä matto roikkuu vielä pikkumiehelle sopivalla, mutta muutoin liian matalalle sijoittuvalla korkeudella.

Tästä rakentaminen alkoi. 

Vielä on mietittävä millaiselle alustalle ja mihin riippumattoteline tulee lopullisesti sijoittumaan. Se on kuitenkin vasta ensi kesän juttuja.

Vanha pihavarasto sai myös kesällä uuden maalipinnan ja nurkkalaudat sekä....

 kaksi puukatostamme sivuilla olevat,  irroitettavat säleikköovet sekä....

 niistä toisen viereen rakennetun näköesteeksi tarkoitetun tolppajalkojen varassa olevan aidanpätkän. 

Jäljellä on vielä yksi juuri valmistumassa oleva projekti, mutta siitä juttua hieman myöhemmin.

Sateista huolimatta mukavaa alkanutta uutta viikkoa.

Siemenistä kasvatetut kesäkukat

Kesämalvikit kylvin siemenistä melko myöhään. Koko kesän ne joutuivat pärjäämään hyvin vähällä kastelulla ja lähes olemattomalla lannoituksella.

Kukinta ei ole ollut mitenkään loistelias, mutta iloa tuottava kuitenkin. Kun sateet loppukesästä löysivät vihdoin viimein tiensä myös meidän pihallemme, niin piristyiväthän malvikit siitä silmin nähden.

Pidän kovasti malvikeista ja niiden silkkimäisistä, kevyistä kukista, jotka ovat kaiken lisäksi oivia maljakkokukkia.

Kosmoskukkien laita on ollut samoin kuin malvikeiden. Ovat joutuneet selviämään kylvämisen jälkeen lähes omillaan.

Näistä toivon saavani runsaasti siemeniä talteen, kunhan ne  vain ehtivät valmistua ajoissa.

Aivan ihanat sävyt ja upea kukan keskusta.

Koskahan näitä oikein hennoisi leikata maljakkoon sisätilojen kaunistukseksi?

Kirpat rei'ittämässä terälehtiä. Niitä on tänä vuonna ollut runsaasti ja näyttävät viihtyvän etenkin kesäkukissa.

Tzinniat eli oppineidenkukat eivät oikein vakuuttaneet kukinnallaan tänä vuonna. Kasvu on ollut hidasta ja kirpat ovat olleet näidenkin kaunottarien riesana.

Yksittäisten kukkien kauneutta.

Mutta ryhmäsamettikukkiin olen jälleen kerran enemmän kuin tyytyväinen.

Samettikukissa kimalaiset vierailevat hyvin mielellään. Tuhohyönteisiltäkin nämä saavat olla  rauhassa. 

Tyynymäisiä kasvustoja tekee ohikulkiessa mieli koskettaa. 

Kylvin näitä ryhmäsamettikukkia keväällä hajakylvönä isoihin styroxsisiin kalalaatikoihin omista viime vuoden syksyllä kerätyistä siemenistä. Siementen keruu siis todella kannattaa. Kylvön jälkeen taimet saivat alkuun viettää eloaan kasvihuoneessa. En tapani mukaan koulinut taimia lainkaan, vaan kasvun päästyä vauhtiin lannoitin taimia laatikoihin kastelulannoitteella. Ulos penkkiin istuttaessani otan vain aina istutuslapion avulla sopivaksi katsomani palan yhtenäisestä taimimatosta ja istutan isohkoksi ryhmäksi penkkiin. Näin tehden säästyn aikaa vievältä koulinnalta ja taimien juuretkaan eivät vahingoitu ja lähtevät paremmin kasvuun useamman taimen yhtenäisenä paakkuna istutettaessa.

Edessä suurikukkaisempaa lajiketta.

Nämä keltakukkaiset samettikukat kukkivat kasvihuoneen vierustalle viime syksynä tehdyssä lankkukehikkoisessa penkissä takapihalla.

Kesämalvat sateessa etupihan uusitussa penkissä. Mitä näistä nyt sanoisi? Ovat sulkeneet toistaiseksi kukkansa sirosti suppuun ja odottelevat koska voivat ne taas avata. Peltoetanoiden rouskuttamia lehtiäkin näkyy siellä täällä. Sateen myötä ne ovat hakeutuneet paikalle ja pari tihutyötä tehnyttä etanaa löytyi heti etsiessä. 

Kesämalvan kukka näyttää ihan laskoshameen helmalta.

Kiinanasterit

Varret ovat laonneet ikävästi viime päivien runsaissa sateissa.

Niinpä keräsinkin niistä kimpun maljakkoon.

Sitten näihin vallattomasti siemenistä penkkiin levinneisiin orvokeihin.

No ihan totta puhuakseni, autoin hieman omalta osaltani kylväytymistä, ja sirottelin viime syksynä kypsyneistä siemenkodista siemeniä runsaasti kasvupaikalle. Orvokki kylväytyy tunnetusti kyllä ihan auttamatta kasvupaikkansa ympäristöön ja pieniä taimia putkahtelee esiin milloin mistäkin.

Toimistani tuloksena oli iloisen kirjava orvokkimatto jossa....

värikirjo on hyvin moninainen.

ELI, ORVOKKEJA SAA SIIS LISÄTTYÄ helposti siemenistä karistamalla siemenkodissa kypsyneet siemenet suoraan kasvupaikalle syksyllä. Kätevää ja helppoa, vai mitä?

Kesällä on sitten enemmän kuin hauskaa seurata minkä sävyisiä kukkia mahtaakaan olla tulossa. 

Yhdessä orvokin siemenkodassa on melkoinen määrä siemeniä.

Läheltä otetussa kuvassa näyttää hieman sekavalta seurakunnalta, mutta hieman kauenpaa katsottuna näky on lähinnä iloinen ja vallaton.

Nämä ruukussa olevat orvokit on leikattu jo alas.

Tuoksuherne lähti alkuun hieman hitaasti liikkeelle mutta.....

nyt se on jo komea pehko.

Salkoruusut olivat jääneet lähes muiden kesäkukkien ja lakastuneiden liljanvarsien peittoon...

 ja pientä raivausta tarvittiinkin kukkien esille saamiseksi.

Nuppuja näyttäisi olevan vielä paljon tulossa.

Kuten tiedätte salkoruusuhan on kaksivuotinen ja kukkii pääsääntöisesti vasta kylvöä seuraavana kesänä. Nämä aloittivat kukintansa hyvin myöhään.

Kasvimaalla kukkineet unikot. Nämä kylväytyvät joka vuosi  kasvupaikalleen osin ihan itsestään. Olisi kiva kuulla teidän omia kokemuksianne kesäkukkakylvöistä ja siitä miten ne pärjäsivät menneessä helteisessä ja kuumassa kesässä?

Mukavaa, jos jaksoit kahlata jutun loppuun. Seuraavassa postauksessa tulossa juttua kesän nikkarointiprojekteista pihallamme. Siihen saakka....

Mukavaa viikonloppua kaikille.