Mietintää

Niinhän siinä sitten kävi, että vuodatusnetin kaatuessa kaikki kuvani häipyivät bittiavaruuteen. Lohtuna tosin se, etten todellakaan ollut ainut, jolle näin kävi. Mietin pitkään jatkanko enään koko blogin pitoa, mutta onni onnettomuudessa on se, että  kuvani ovat sentään tietokoneeni kovalevyllä  tallessa ja lisäksi erikseen ulkoiselle kiintolevylle varmuuskopioituna.

Kesä on ollut osittain melko surkea, mutta onneksi kasvit eivät ole kärsineet sateista, päinvastoin.

Jumaltenkukka

Yksi pihamme erikoisuus on Jumaltenkukka, jonka kauneudelle kuva ei oikein anna oikeutta. Siinä on nimensä mukaisesti jotain hyvin, hyvin erikoista ja kaunista. Jumaltenkukan kestävyys ei ole niitä parhaimpia. Meillä se kasvaa kohopenkin reunassa Marja-aronian antaessa sille sopivasti siimeksisen kasvupaikan ja kasvualuta on kevyesti savimultainen. Se on ihmeekseni kasvanut paikallaan jo monta vuotta, enkä ole suojannut sitä talveksi mitenkään.

Jumaltenkukka tarvitsee viettävän kasvupaikan ja toisaalta riittävästi kosteutta.

Lisää jalokärhöjä

Sain mieheltäni hääpäivälahjaksi kolme jalokärhöä, jotka hän hankki Helsingin Sofianlehdosta. Tapani mukaan istutin ne isoihin ruukkuihin. Syystä , että näin niitä on helppo kastella ja lannoittaa  aina samalla, kun kastelee muutkin ruukkukukat. Kärhöt ehtivät yleensä kesän aikana kasvattaa hyvät juuret elokuun lopun istutusta odotellessa.

Suoraan kasvupaikalle istuttaessani tahtoo kastelu väkisin jäädä liian vähäiseksi. Kärhöjä joskus vaivaavan lakastumistaudinkin huomaan ajoissa ja voin ryhtyä heti tarvittaviin toimenpiteisiin.




Olen ennenkin yrittänyt Wyszynskin kasvatusta, mutta en onnistunut, vaan kärhö kuoli.Toivottavasti nyt on parempi onni.



Valge Daame on virolaista alkuperää oleva kärhö. Se on ensimmäinen valkoinen kärhöni ja odotan sen kukintaa malttamattomana.



Rhapsody on harvinaisen sinikukkainen lajike. Yleensähän väri taittuu enemmän tai vähemmän liilaan.

Kultavihma

Kultavihma intoutui uudesta kasvupaikastaan kiitollisena näin runsaaseen kukintaan. Kasvupaikalla on tosiaan väliä.

Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki on ihanan tuoksuinen, parfyymeissäkin käytetty, toukokuussa kukkiva  pikku perenna. Sen tuoksu on todella vailla vertaa ja siinä on mielestäni jotain todella hellyttävää. Minulla se kasvaa tässä jalokärhön juurella suojaamassa sen juurialuetta.












Tuoksuorvokin kukinta uusiutuu osin elo- syyskuussa.

Vanha Daalia

Aloin selvittämään edesmenneeltä äidiltäni saamani vanhakantaisen punaisen daalian alkuperää.

Soittelin Pohjanmalle sukulaisilleni ja neljännen puhelun jälkeen asia alkoi selvitä.

Isäni iäkäs veljenvaimo muisti onnekseni, että mummulassani, eli isäni kotona oli kasvatettu hyvin pitkään kestävää ja hyväksihavaittua punaista daalialajiketta. Tieto oli aika yllätyksellinen, koska arvelin äitini saaneen juurakon aivan jotain muuta kautta.

Daalian juurakoita oli sitten aikojen saatossa annettu ja jaettu lähisukulaisille. Osoittautui myös, että melko varmuudella samaa kantaa olevaa daaliaa oli kasvatettu myös kymmenen kilometrin päässä olevassa naapurikunnassa Himangalla.

Maaseudullahan ei ennen vanhaan juuri kasveja osteltu, vaan niitä saatiin lahjana sukulaisilta ja tuttavilta. Näin ne matkasivat varmaan pitkiäkin matkoja uusille asuinsijoille.

Olen useamman, kuin kerran elämässäni harmistellut, etten aikoinaan ymmärtänyt kysyä, mistä äitini oli alkuaan saanut juurakkonsa. Nyt tiedän ja aion vaalia daaliaani niin kauan, kuin se suinkin on mahdollista.

Olemme mieheni kanssa asuneet monessa paikassa ympäri  suomenmaata hänen työnsä kuljettamana ja daaliat ovat seuranneet mukanamme. Ne ovat yksi kaunis muisto (monien joukossa) omasta äidistäni.

Eroon kotiloista ja etanoista

Puutarhamme on säilynyt melko hyvin kotiloilta ja kului monta, monta vuotta pihan perustamisesta,  ennenkuin törmäsimme ensimmäisiin vihulaisiin.

Tonttimme laidalla kasvaa lehtipensaita idänvirpiangervoa, koivuanangervoa ja lumimarjaa ja näistä pensaista löysin ensimmäiset kotilot pihallamme. Voi toki olla, että niitä on ollut pihallamme ennenkin ja emme vain olleet niihin aiemmin törmänneet.

No, joka tapauksessa päätin heti ryhtyä tuumasta toimeen ja lähteä vastahyökkäykseen, sillä en todellakaan halunnut moisten vierailijoiden pesiytyvän puutarhaamme.

Ensin tietenkin keräsin kaikki löytämäni kotilot pensaista ja hävitin ne ja tämän jälkeen hankin kaupasta myrkytöntä rautafosfaattivalmistetta Ferramolia. Ripottelin rakeet ohjeen mukaan tasaisesti pensaiden juurialuelle. Tuote ei ole myrkyllistä kotieläimille, linnuille tai siileille ja rakeet kestävät myös sadetta liukenematta maahan.

Muita konsteja kotiloiden ja etanoiden elämän hankaloittamiseksi ovat karkeat maanpinnan katteet, joiden pinnalla niiden eteneminen muuttuu epämiellyttäväksi ja hankalaksi.

Hyviä nilviäispoliiseja ovat myös rastaat, varikset, siilit ja sammakot.



Vahvasti aromaattiset ja nukkapintaiset kasvit eivät ole nilviäisten mieleen esim. Mirrinminttu ja Ryytisalvia.