Kärhöt kukkivat

Kärhöt antavat nyt parastaan kukinnan suhteen. Toivottavasti sää vain hieman lämpenisi, jotta kukinta ei laantuisi auringon puutteessa.




Ville de Lyon on ensimmäinen hankkimani kärhö ja muistan miten ihastuksissani olin katsellessani kuvastossa olevaa esittelykuvaa. Olin kuitenkin varma, ettei se puutarhassa kukkisi yhtä yltäkylläisesti  kuin kuvassa.  Miten väärässä olinkaan. Kärhö ei ole tuottanut pettymystä vuosien varrella ja on edelleen yksi suosikeistani.







Virolainen Piilu alla.

Piilu

Kuva vähän lähempää







Rouge Cardinal ja The President (sinikukkainen)



Sama







Niobe on suurikukkaisin kärhöni ja väri on todella intensiivinen. Alla.

Niobe

Madame Julia Correvon on todella runsaskukkainen tarhaviinikärhö. Alla.











Viola on myös runsaskukkainen ja kasvumuoto on hyvä.











Nelly Moser on tyylikäs väritykseltään ja myös kukassa riittää kokoa.







Pink Fantasyn kukan väri vaihtuu melkein valkoiseksi kukan vanhetessa.







Multi Blue on uusimpia kärhöjäni . Kukinta ei  kuitenkaan ole  vielä kovin runsas.











Arabella  kukkii pitkään ja runsaasti ja on monen kasvattajan lemmikki.



Arabella kukkii kasvitarhassa.



Mantsuriankärhö on kukkiessaan kuin valkoinen poutapilvi ja se tuoksuu miellyttävästi.



Piilu ja Ville de Lyon kukkivat kylki kyljessä.



Olen jo useana vuonna tehnyt mielenkiintoisen huomion kärhöjen kukinnassa. Kukkia muodostuu runsaammin varjon ja ilta-auringon puolelle.

Mietintää

Niinhän siinä sitten kävi, että vuodatusnetin kaatuessa kaikki kuvani häipyivät bittiavaruuteen. Lohtuna tosin se, etten todellakaan ollut ainut, jolle näin kävi. Mietin pitkään jatkanko enään koko blogin pitoa, mutta onni onnettomuudessa on se, että  kuvani ovat sentään tietokoneeni kovalevyllä  tallessa ja lisäksi erikseen ulkoiselle kiintolevylle varmuuskopioituna.

Kesä on ollut osittain melko surkea, mutta onneksi kasvit eivät ole kärsineet sateista, päinvastoin.

Jumaltenkukka

Yksi pihamme erikoisuus on Jumaltenkukka, jonka kauneudelle kuva ei oikein anna oikeutta. Siinä on nimensä mukaisesti jotain hyvin, hyvin erikoista ja kaunista. Jumaltenkukan kestävyys ei ole niitä parhaimpia. Meillä se kasvaa kohopenkin reunassa Marja-aronian antaessa sille sopivasti siimeksisen kasvupaikan ja kasvualuta on kevyesti savimultainen. Se on ihmeekseni kasvanut paikallaan jo monta vuotta, enkä ole suojannut sitä talveksi mitenkään.

Jumaltenkukka tarvitsee viettävän kasvupaikan ja toisaalta riittävästi kosteutta.

Lisää jalokärhöjä

Sain mieheltäni hääpäivälahjaksi kolme jalokärhöä, jotka hän hankki Helsingin Sofianlehdosta. Tapani mukaan istutin ne isoihin ruukkuihin. Syystä , että näin niitä on helppo kastella ja lannoittaa  aina samalla, kun kastelee muutkin ruukkukukat. Kärhöt ehtivät yleensä kesän aikana kasvattaa hyvät juuret elokuun lopun istutusta odotellessa.

Suoraan kasvupaikalle istuttaessani tahtoo kastelu väkisin jäädä liian vähäiseksi. Kärhöjä joskus vaivaavan lakastumistaudinkin huomaan ajoissa ja voin ryhtyä heti tarvittaviin toimenpiteisiin.




Olen ennenkin yrittänyt Wyszynskin kasvatusta, mutta en onnistunut, vaan kärhö kuoli.Toivottavasti nyt on parempi onni.



Valge Daame on virolaista alkuperää oleva kärhö. Se on ensimmäinen valkoinen kärhöni ja odotan sen kukintaa malttamattomana.



Rhapsody on harvinaisen sinikukkainen lajike. Yleensähän väri taittuu enemmän tai vähemmän liilaan.

Kultavihma

Kultavihma intoutui uudesta kasvupaikastaan kiitollisena näin runsaaseen kukintaan. Kasvupaikalla on tosiaan väliä.

Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki on ihanan tuoksuinen, parfyymeissäkin käytetty, toukokuussa kukkiva  pikku perenna. Sen tuoksu on todella vailla vertaa ja siinä on mielestäni jotain todella hellyttävää. Minulla se kasvaa tässä jalokärhön juurella suojaamassa sen juurialuetta.












Tuoksuorvokin kukinta uusiutuu osin elo- syyskuussa.

Vanha Daalia

Aloin selvittämään edesmenneeltä äidiltäni saamani vanhakantaisen punaisen daalian alkuperää.

Soittelin Pohjanmalle sukulaisilleni ja neljännen puhelun jälkeen asia alkoi selvitä.

Isäni iäkäs veljenvaimo muisti onnekseni, että mummulassani, eli isäni kotona oli kasvatettu hyvin pitkään kestävää ja hyväksihavaittua punaista daalialajiketta. Tieto oli aika yllätyksellinen, koska arvelin äitini saaneen juurakon aivan jotain muuta kautta.

Daalian juurakoita oli sitten aikojen saatossa annettu ja jaettu lähisukulaisille. Osoittautui myös, että melko varmuudella samaa kantaa olevaa daaliaa oli kasvatettu myös kymmenen kilometrin päässä olevassa naapurikunnassa Himangalla.

Maaseudullahan ei ennen vanhaan juuri kasveja osteltu, vaan niitä saatiin lahjana sukulaisilta ja tuttavilta. Näin ne matkasivat varmaan pitkiäkin matkoja uusille asuinsijoille.

Olen useamman, kuin kerran elämässäni harmistellut, etten aikoinaan ymmärtänyt kysyä, mistä äitini oli alkuaan saanut juurakkonsa. Nyt tiedän ja aion vaalia daaliaani niin kauan, kuin se suinkin on mahdollista.

Olemme mieheni kanssa asuneet monessa paikassa ympäri  suomenmaata hänen työnsä kuljettamana ja daaliat ovat seuranneet mukanamme. Ne ovat yksi kaunis muisto (monien joukossa) omasta äidistäni.