Lisää pihamme sipulikukkia

Narsissit ovat minun suuria suosikkejani. Niistä löytyy todella kauniita lajikkeita ja toisiinsa sointuvia värejä, joten niitä on helppo halutessaan yhdistellä  keskenään. Kokoja ja muotojakin löytyy joka makuun. Ne lisääntyvät myös vuosi vuodelta, sillä narsissihan tekee sivusipuleita, jotka voi sitten noin viiden vuoden välein irrottaa emosipulista jatkamaan kasvua väljemmin ja jakaminen estää myös tehokkaasti kukinnan hiipumisen. Jakamisen jälkeen saa sitten nauttia taas entistä runsaammasta kukinnasta. Ehkä parasta on kuitenkin se, että myyrät (ainakin meillä) ovat jättäneet narsissit rauhaan mitä ei voi sanoa tulppaanien ja crocusten kohdalla.


Muutaman seikan kun ottaa huomioon istutuksessa, niin pääsee melko pitkälle. Lehtien kannattaa antaa rauhassa lakastua, sillä ne keräävät ja kuljettavat maasta voimaa sipuliin.
Istutus kannattaa syksyllä tehdä ajoissa ( toisin kuin tulppaanin kohdalla) narsissin pitää ehtiä juurtua kunnolla ennen pakkasia.
Sipulikukat vaativat lähes poikkeuksetta vettä läpäisevän maan, koska talvimärkyys saattaa tuhota sipulit. Itse olen usein laittanut istuttaessa kuopan pohjalle kerroksen soraa ja asettanut sipulit sorapatjan päälle ja lisännyt sitten vasta varsinaisen mullan. Tämä on hyvä konsti, jos maa ei ole riittävästi salaojitettu tai se on muuten savivoittoista. Tapaan myös lannoittaa maan vähätyppisellä lannoksella. Kastelulannoituksessa kannattaa varoa, ettei lannosvettä tipu vahingossa lehdille  ja nupuille, etteivät ne saa palovioituksia.
Keväällä kastelen kasvustot, varsinkin aurinkoisessa paikassa ja vähän myös lajikkeen mukaan.

 Tämä lähes kokonaan valkoinen lajike on minun suosikkini.

 Mielestäni narsissit sopivat hyvin myös havupenkkiin.

Suloistakin suloisemmat crokukset eli sahramit.( Kreikan kaksikukkainen)

 Tässä omasta mielestäni onnistunut yhdistelmä valkoisia ja liiloja lajikkeita.

En tiedä mitä crookuksilleni usein tapahtuu, mutta ne saattavat yllättäen hävitä lähes täysin ja vain muutama yksittäinen kukka nousee maasta tai ne ovat ajautuneet ihan muualle, kuin istuttamaani paikkaan. Selityksenä on todennäköisesti se, että myyrät popsivat sipulit suihinsa ja kokoavat niitä eri paikkoihin vastaisen varalle.

Herkän kaunis kirjopikarililja ( Fritillaria meleagris) Lisääntyy itsestään sivusipuleista ja vaatii kostean kasvupaikan, mutta hyvin ojitetun pohjamaan. Tätä on mm. valkoisena Alba. Sopii mainiosti altaan äärelle. Minulla tämä on puolivarjon penkissä ruusujen juurella.

Kevättä kohti

Niin tosiaan, ollaan taas menossa pikkuhiljaa kohti kevättä ja uutta kasvun ihmettä. Viime syksynä istutin ennätysmäisen vähän uusia sipulikukkia. Lieneekö johtunut sateisesta kesästä ja vielä sateisemmasta syksystä. ettei minulla ollut minkäänlaista innostusta eikä motivaatiota istutuspuuhiin. Onneksi minulla on pihallani tulppaani- ja narsissilajikkeita, jotka jaksavat vuosi vuoden jälkeen ilahduttaa kukinnallaan. Viime kesän kamerakuvaukset sipulikukkien osalta jäivät myös melko  vähäisiksi, mutta onneksi kuvia on koneellani muilta kesiltä.

Tässä kuvia  viime kesältä ja menneiltä vuosilta, joista osa voi olla teille tuttuja Vuodatus-blogistani, mutta haitanneeko tuo.

  Calgary on todella kaunis ja tanakkakasvuinen tulppaani ja upea kukkiessaan. Huonoa on sen melko nopea taantuminen kukinnassa.

Tässä Calgary on seuranaan Tulipa Pink Impression ja helmililjat

 

  

Amaryllikset

Jouluksi hankkimani valkoinen- ja lahjaksi saatu punainen amaryllis jatkavat yhä upeaa kukintaansa.
Kukinnan pituus on mm. yksi syy miksi niin kovasti pidän tästä kukkijasta. Kastelustakaan ei tarvitse pahemmin huolehtia, sillä sehän vain venyttää suotta vartta ja sipulissa on kaikki se voima mitä se kukintaan tarvitsee. Lisäksi jos haluaa, niin  pienellä vaivannäöllähän sipulin saa  kukkimaan myös seuraavana vuonna.

 Vielä uusia nuppuja on avautumatta.

 Tälle lajikkeelle on tuki tarpeen.

 Kolme suurta kelloa on jo  avoinna punaisella amarylliksellä ja uusi kukkavarsi nuppuineen antaa vielä odottaa aukeamistaan. Hyasintit  sitävastoin ovat jo parhaimpansa antaneet.