Hämäränhyssyä ja muuta sekalaista

Tänään on ollut taas hyvin pilvistä ja taivaankansi siintänyt ikävän harmaana. Ero eiliseen on valtava, sillä päivä oli hyvin aurinkoinen ja kuulaan raikas. Huolimatta Hesarissa olleesta varoituksesta kynttilöiden terveyshaitoista, kynttilät palavat pöydälläni ja luovat ihanaa tunnelmaansa hämärtyvään iltaan. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

 

 

 Aiemmin tekemäni valkoinen  paperinaruruusu pääsi koristamaan tarjotinta.

 

 Runkomyrtti Myrtus communis on pieni ihanalta tuoksuva ikivihreä miniatyyripuu.

 Tekemäni valotaulu pääsi taas eteisaulan seinälle luomaan omaa tunnelmaansa.

Laitanpa tähän vähän häpeillen leipomani isänpäiväkakun, johon unohtui ostamatta punaiset kirsikat ja siitä tulikin sitten tosi pliisun näköinen. Punaisten kirsikoiden paikka olisi ollut ananaskukkien keskellä. No seli seli......muuten oli kyllä ihan hyvänmakuinen.

Ihanat korvakorut

Tilasin nämä aivan ihanat korvakorut blogiystävältäni, jonka kauniita koruja on ollut hänen blogissaan Pajassa ja Puutarhassa ihasteltavissa. Kiitos Seija vielä kerran mitä lämpimimmin. Laitan nyt nämä upeat korut myös tänne blogiini ihailtavaksi. Toivottavasti et pahastu Seija.

 Sain lähetyksen näin kauniin kortin saattelemana.

 Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille.

Tunnelmia

Nyt on kynttilöiden ja tunnelmaa luovien valojen aika

 Pattereilla toimiva valosarja upotettuna kristalliastiaan saa lasin hehkumaan kauniisti.

Oli isäni aika lähteä.

Ehdimme olla lomalla Mallorcalla vasta kaksi päivää, kun minulle tuli hotelliimme puhelu aamulla vanhainkodista ja hoitaja kertoi isäni olevan tosi huonona. Sokki ja hätä oli melkoinen, koska heti ymmärsin hoitajan puheesta, että tilanne oli todella vakava ja  isän lähtöhetken olevan käsillä. Soitin edellisenä päivänä ennen lomalle lähtöämme vanhainkotiin ja tiedustelin isän vointia ja kaiken kerrottiin olevan hyvin. Isälläni olivat kuitenkin viikonlopun aikana yllättäen tulehdusarvot nousseet korkealle, ilmeisesti puhjenneen flunssan takia ja sen seurauksena hän sitten sunnuntaina aamupäivällä menehtyi. Suuri lohtu oli, että isäni lähtö oli ollut lopulta tosi rauhallinen ja hänen ei  tarvinnut lähteä viimeiselle matkalleen yksin, vaan omaisia ja perhettä oli hänen vierellään. Itse en olisi ehtinyt paikalle isän nopean heikkenemisen takia, vaikka olisin ollut kotona Suomessa, sillä välimatkaa on yli viisisataa kilometriä. Olin jo pitkään osannut varautua, että mitä tahansa ja koska tahansa saattaa sattua, isän korkean iän johdosta.  Oikeaa hetkeä lähdolle ei kuitenkaan koskaan ole. Mitään ei kuitenkaan jäänyt isälle sanomatta tai tekemättä, joten sekin on lohduttavaa suuressa surussa.  Saimme tavata perheeni  kanssa isääni vielä elokuun lopussa ja käynnistä jäi tosi hyvä ja lämmin muisto. Isä olisi täyttänyt ensi vuoden kesäkuussa 92 vuotta. Hän sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän iloineen ja suruineen ja siitä olen osaltani luojalle hyvin kiitollinen. Rakkaat muistot jäävät elämään ja ne lohduttavat suuresti. Nyt vain oli isäni aika lähteä.

Syysaamun hämärässä

luoja luokseen kutsui väsyneen.

Tarttui käteen, kuiskas hiljaa

tule nyt me lähdetään.

Lomalla Mallorcalla ja puutarhalehden juttu pihastamme

Olemme olleet runsaan viikon lomalla mieheni kanssa Mallorcalla ja palasimme eilen iltayöstä takaisin kotiin, joten tästä on johtunut hiljaiselo täällä blogin puolella. Postilaatikossa meitä palatessa odotti Viherpiha ja siinä ollut juttu pihastamme. Puutarhatoimittaja  otti yhteyttä minuun viime vuoden keväällä ja  pyysi saada tehdä juttun pihastamme. Hän oli löytänyt netin kautta blogiini. Asiaa pari kolme päivää jahkailtuani, lupauduin lopulta ja elokuun loppupuolella toimittaja ja kuvaaja sitten saapuivat pihallemme. Kuten varmaan kaikki muistavat, kesä oli hyvin sateinen ja jännitin saako pihasta otettua yhtään ainutta  kuvaa, mutta onneksi ei sentään ihan koko aikaa satanut ja juttu saatiin tehtyä.

Tässä kuitenkin kuva pihaltamme tältä syksyltä, vielä keskeneräisestä uudesta havualueesta.

Kylpytynnyri rantautui pihaamme.

Alkuvastusteluista huolimmatta se nyt sitten rantautui pihaamme, nimittäin Kiramin kylpytynnyri. Vastustelu johtui suureksi osaksi siitä, että mietin mihin ja miten tynnyrin saa maisemoitua pihaamme, ettei se hyökkää katsojan silmään ikävästi kokonsa puolesta. Täytyi myös miettiä minne vedet tyhjennetään talven tullen ja entäs kun ja jos tulee paljon lunta, miten lumityöt hoituvat. Mies ehdotti takapihan nuotiopaikkaa, joka oli jo valmiiksi perustettu asianmukaisesti ja jossa vedet saisi ohjattua putken avulla läheiseen piiriojaan. Taivuin lopulta ajatukseen sitä ensin aikani kypsyteltyäni.

  Mieheni teki itse raput ja värisävy niihin valittiin mahdollisimman läheltä kylpytynnyrin väriä.

Täytyy myöntää, että on suuri nautinto, kun illan viileydessä saunan jälkeen lilluu lämpimässä vedessä katsellen ja ihaillen yläpuolella siintävää tähtitaivasta ja sen lukemattomia tähtiä.

Illan pimetessä ulkotulet lisäävät tunnelmaa.

Havut pihan vihreyttäjät ja viimeiset sinnikkäät

Havut ovat mielestäni pihan pelastajat näin syksyllä, kun muuten puutarhassa ei enää ole paljon silmäniloa kukkien muodossa. Vihreän eri sävyt antavat elävyyttä ja havujen erilaiset muodot vastakohtaa eli kontrastia. Rakastan havuja ja lisäänkin niitä joka vuosi pihaamme eri kolkkiin. Aina löytyy paikka vihreälle vihreyttäjälle.

 Aloitinkin uuden havualueen perustamisen kolmisen vuotta sitten pihallemme ja se on edelleen vaiheessa, mutta siitä joskus myöhemmin kuvien kera.

Ruukuissa on jo monta vuotta autotallissa talvettamani valesypressit.

 Älkää säikähtäkö, tästä ei tullut pelkkä havupostaus, vaan laitan vähän kuvaa sisääntulon ruukkuistutuksista, jotka ovat pysyneet elinvoimaisina koko kesän ja syksyn kuten tänään otetusta kuvasta voi nähdä.

 Hopeaputous (hopeavitja)  Silver Falls on venynyt todella pitkäksi, ja olenkin jo kertaalleen joutunut sitä hieman lyhentämään. Pidän siitä kovasti ja sen hopeaan sävyttyvät lehdet sopivat mielestäni melkein kasviin kuin kasviin.

 Ruukussa sillä on tänä kesänä ollut kaverina pallotuija Danica ja myöskin koko kesän ahkerasti kukkinut toinen kasvisuosikkini härmesalvia. Sen uskomattoman siniset kukat säväyttävät kivasti.

 Voi todella puhua nimen mukaisesti hopeavitjasta.

 Tänään nappasin myös muutaman kuvan vielä sinnittelevistä ruusuista......

 sormustinkukasta......

 elokuunasterista.....

 ruskaan pukeutuneesta himalajantyräkistä...

 syyshohdekukasta....

 malopista......

ja karpaattienkellosta.