Jaloangervot kukkivat

Näiden kukintaa aina odotan. En myöskään lakkaa koskaan kehumasta jaloangervojen hyviä ominaisuuksia, joista olen kirjoittanut ennenkin täällä blogissani. Ne ovat terveitä, sateessa ja tuulessa tukematta pystyssä  pysyviä, kauan kukkivia, monilajikkeisia ja todella kauniin lehdistön omaavia perennoja, jotka vuosi vuoden jälkeen uskollisesti nousevat penkeistä takuuvarmasti minua ilahduttamaan kauniilla kukinnallaan. Kun hieman perehtyy näisen kaunottarien kasvuvaatimuksiin, saa kyllä moninkertaisesti palkan vaivannäöstään. Ja kuten ennenkin olen sanonut, minkäänlaisia kasvintuhoajia esim.kirvoja, kemppejä tai luteita en ole niistä koskaan löytänyt hakemallakaan. Siis loistava kasvi kaikin puolin. Kuivuus on kuitenkin asia, jota tämä upea perenna ei siedä ja kasvualustan tulee olla hapahko ja runsasmultainen. Puolivarjossa kukinta on runsainta.

Kovat helteetkään eivät ole verottaneet kukintaa ja lehdet ovat pysyneet rehevinä, vaikka jaloangervoni ovat saaneet vettä vain sen mitä taivaalta on satanut. 

Eri lajikkeita hankkimalla olen saanut kukinnan kestämään hyvin pitkään.

Kukat vielä aukeamatta.

Tämän jaloangervon kasvutavasta pidän erityisen paljon.

Kesä etenee vauhdilla

Ajatella, ollaan jo pitkällä heinäkuussa ja kesä tuntuu etenevän jättimäisin harppauksin eteenpäin. Kiirettä piisaa aina näin kesällä ja postaukset jäävät väkisinkin vähäisiksi. Tässä kuitenkin pikainen katsaus pihalle.

Ritarinkannukset kukassa. Harmaamalvikki vasta aloittelee kukintaa.

Kultahelokki...

kasvaa...

kasvimaalla.

Italiasta Riva del Gardalta tuomani unikko kukkii jo toista kesää. Se kylväytyy siemenistä.

Tiukukärhö Arabella

 

 

Alppipiikkiputki liljojen taustalla on kukkiessaan näyttävä.

 

Unikot rinnan varsankellojen kanssa.

 

 Karpaattienkellot

 

Jaloangervot vasta aloittamassa kukintaa.

 Kaukasianmaksaruoho

 Mantsuriankärhö on aivan täynnä kukkaa tapansa mukaan.

Niobe loistokärhö avasi ensimmäisen kukkansa.

 Siperianmaksaruoho.

 Kulta-akileija

 Morsiusleinikki

 

Mooseksenpalavapensaan kukinta kestää pitkään.

Pionit sateen armoilla

Pionien kukinta pihallamme on alkanut ennätyksellisen hitaasti ja syytä tuskin on turha mainita. Jatkuvat sadekuurot välillä tihuttaen, välillä raivoisalla voimalla piiskaten ovat kolean sään ohella tehneet tehtävänsä. Osa pioneista on pitänyt nuppunsa tiiviisti kiinni, osa taas alkanut mustuttamaan nuppujaan. Varsinkin kerrottukukkaisilla lajikkeilla tämä on selvästi nähtävissä. Voitte vain arvata miten asia harmittaa. Viileyskään ei pioneja niin haittaisi, mutta jatkuvasti märkänä oleva kasvusto kyllä. Olen virittänyt jopa sateensuojia pionien ylle, mutta huonoin tuloksin, sillä tuuli on nakellut suojat mennessään. Mieheni ihmetteli yhtenä päivänä töistä tullessaan mihin yksi sateenvarjoistamme oli mahtanut kadota. Huikkasin, että tuolla se näyttää kellottavan kukkapenkin laidalla nurin niskoin tuulen viskaamana. Olin virittänyt sen pionipuskan suojaksi sateen uhatessa.

Muutama kukka sentään on auennut minua sulostuttamaan.

Rubra Plena vasta availee kukkiaan.
 

Kaikissa vuosien varrella ostamissani pioninjuurakoissa ei ole ollut lajikenimiä. Täässä yllä olevat olen hankkinut Helsingin puutarhamessuilta virolaiselta myyjältä. Puolikerrottun arvelen ehkä olevan Wladyslawan.

Tämä kaunotar kukkii normaalina kesänä tosi kauniisti ja kukat kestävät melko pitkään.

Tämä on samoin nimetönnä ostettu, mutta olisiko Jan Van Leeuven? Tunnistaako kukaan kyseiseksi pioniksi?

Nyt pioneja hennoo leikellä maljakoihin surutta. Melko nuppuisenakin kerätyt kukat avautuvat hyvin.

Tästä linkistä löytyy kuvia pioneistani edellisiltä vuosilta.

Haaste Karolinalta

Sain tämän haasteen Karolinalta jo kauan sitten ja nyt vihdoin ehdin siihen vastaamaan. Olen jo aiemmin vastannut samaiseen haasteeseen, joten anteeksi jos tulee paljon toistoa aiempaan.

Kysymykset ja  lyhykäiset vastaukset kuuluvat seuraavasti:

1.Mikä blogin pitämisessä on mukavinta?

Vuorovaikutus kaikkien blogissani vierailevien kanssa on tosi mielenkiintoista ja antoisaa. Tulee myös pidettyä tavallaan päiväkirjaa oman puutarhan tapahtumista, kasvusta ja mahdollisista vuotuisista muutoksista puutarhassa.

2,Millaisista blogeista pidät?

Puutarhablogit tietenkin ovat lähinnä sydäntäni, mutta sisustus- ja käsityöaiheiset myös kiinnostavat.

3. Ihanin paikka jossa olet käynyt?

Vakea sanoa, sillä upeita paikkoja on ollut paljon. Mieleenpainuvin on ehkä ollut 30-vuotishäämatka Sveitsin alppimaisemiin. Matka oli täydellinen. 

4. Mikä on lempiharrastuksesi ja miksi?

Puutarhanhoito. Siinä näkee kättensä jäljen, kasvun ihmeen, kasvien monimuotoisuuden, yllätyksellisyyden ja voi kokea todellista onnentunnetta, kun saa upottaa sormensa pehmeään multaan.

5. Jos saisit valita millaisen työn tahansa, mitä tekisit?

Olisi hienoa olla kuuluisa kirjailija tai taidemaalari.

6. Onko kesälomasuunnitelmia?

Vietän kesäloman mökillämme meren äärellä.

7. Oletko jo heittänyt talviturkin?

En.

8. Millaisessa paikassa/ ympäristössä /ilmastovyöhykkeellä asuisit, jos voisit valita mitä hyvänsä?

Olisi varmaan kiva asua subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä. Sopivasti lämpöä ja kosteutta.

9. Mitä ja millaisia kasveja inhoat? Rikkaruohoja ei nyt kelpuuteta vastaukseksi.

Kaikki liian agressiivisesti kasvavat kasvit ovat ikäviä.

10. Entä mitkä ovat suosikkikasveja?

Havut, kärhöt ja perennat sen enemmin yksilöimättä.

11. Paras jäätelö.

Mascarpone jäätelö (metsämarja ja pistaasi)

Haastan samoin kysymyksin seuraavat bloggarit:

Ruusu-Liisa
Selätön puutarhuri
Ritvan elämää

Kukkaseppele pikkuiselle.

Poikani pyysi minua tekemään pikkuneidille kukkaseppeleen kastetilaisuuteen ja toiveena oli seppele luonnonkukista. Juhlat olivat kesäkuun alussa ja sopivia luonnonkukkia oli aika vähän tarjolla. Niinpä hain seppeleeseen kukat ja sidontamateriaalin naapurini kukkakaupasta.

Tein ensin pikkuisen päänympärystä hieman isomman renkaan ohuesta rautalangasta, jonka päihin tein pienet väkäset joiden avulla lukitsin renkaan. Litistin vielä väkäset pinseteillä täysin kiinni ja  muotoilin renkaan mahdollisimman pyöreäksi. Sitten vain kieputin kukkateippiä tiiviisti renkaan ympärille.

Nippu "hengettömiä" joiden avulla tein ensin pieniä muutaman kukan nippuja, jotka sitten kiinnitin renkaaseen.

Kukkina käytin hyvin pitkään kestävää pikkukrysanteemia ja valkoista harsokukkaa.

 Sekaan täytyi saada jotain hyvin hentoa vihreää ja siihen käytin luonnossa kasvavaa taskuruohoa, jota keräsin (luvallisesti) naapurini ulkovaraston seinustalta. Pöydällä olevaa morsiusleinikkiä hain omasta kukkapenkistä. Valkoista kukkaa olisi kuitenkin tullut liikaa, joten jätin sen pois.

 

 

Seppeleestä halusin mahdollisimman kevyen ja sen täytyi myös soveltua hyvin pikkuisen kastemekkoon.