Daaliat syyskesän hehkujat

Daaliat ovat aina kuuluneet enemmän tai vähemmän puutarhaamme. Lähes joka vuosi kukat paleltuvat ensimmäisiin syyspakkasiin, sillä daaliat ovat tosi arkoja kylmälle ja edes suojaamalla en ole niitä pihallamme saanut aina varjeltua kylmältä. Kaikesta huolimatta ne mielestäni kuuluvat itseoikeutetusti puutarhaan, sillä niin hurmaava on niiden syyskesän kukinta ja jotain olennaista jäisi puuttumaan, jos niitä ei olisi. Työläitä  ne kyllä ovat ja vaateliaita, kuten kaunottaret yleensä suodakseen näyttävää kukintaansa. Alkuaikoina esikasvatin syyshehkut huhtikuun puolenvälin aikoihin, mutta nykyisin istutan ne suoraan penkkiin.  Aika ei vain riitä kaikkeen, vai onkohan se vain tekosyy laiskuudelle....mene tiedä.


Jos esikasvattaa daalian juurakot  hyvä aika on noin huhtikuun puolivälissä. Esikasvatus kannattaa tehdä varsinkin pohjoisempana suomea, jotta  daalia  ehtii kukkia ennen kesän loppua. Varaa tarpeeksi tilava astia johon juurakko sopii ahtamatta ja laita vain vähän multaa ( muutama sentti) mukulan päälle ja kastele maltillisesti, ettei juurakko mätäne. Latvomalla daaliasta tulee tuuheampi ja kukintakin paranee oleellisesti. Kukinta siirtyy hieman myöhemmäksi, mutta silti latvominen kannattaa mielestäni ehdottomasti. Latvonta tehdään, kun versot ovat noin 15 senttisiä.


Daalia rakastaa lämpöä ja aurinkoa ja sitä täytyy lannoittaa ja kastella, jotta se jaksaa kukkia runsaasti. Itse olen käyttänyt lannoitukseen lähinnä kasteluveteen sekoitettua täyslannosta. Jos kasvatan daaliaa ruukussa laitan esin pohjalle vähän multaa, johon  sekoitan pari kourallista kanankakkaa. Vasta  sitten lisään lopun mullan. Juurakot eivät saa tulla suoraan  kosketukseen lannoitteen kanssa, jotteivat juuret pala vaan välissä tulee olla reilu kerros multaa. Daaliat sopivat hyvin istutettavaksi isoihin kukkaruukkuihin ja ne ovat kauniita mielestäni pelkästään yksinäänkin ilman muita kasveja juurellaan.


Syksyllä nostan juurakot maasta ensimmäisten hallojen jälkeen, leikkaan varret noin 15 senttisiksi ja ravistelen varovasti ylimääräisen mullan pois. Tässä täytyy olla tosi varovainen, sillä juurakot  katkeavat melko herkästi poikki. Kuivaan juurakot aina hyvin ennen varastointia  latomalla sanomalehtiä autotallin lattialle ja asettamalla ne siihen. Kun juuripaakut ovat kuivahtaneet kunnolla siirrän ne isoon muovisaaviin ja laittan vielä vähän kuivaa sanomalehteä saavin pohjalle ja joskus juurakoiden väliinkin. Mitään varsinaisia väliaineita, kuten turvetta en varastoinnissa ole käyttänyt. Talvetan daaliat noin kymmenasteisessa autotallissa.

Minulla on edesmenneeltä  äidiltäni saatu punakukkainen  daalia, joka on lähtöisin isäni lapsuudenkodista, ja jota kasvatettiin siellä vuosikymmenet, joten se on todella vanhaa ja hyvin kestävää daaliakantaa. Voitte arvata, että se on minulle hyvin kallisarvoinen ja haluan säilyttää ja vaalia sitä niin kauan, kuin se suinkin on mahdollista. Nyt tätä kyseistä daaliaa kasvattaa myös vanhoihin daaliakantoihin erikoistunut henkilö, joka otti minuun yhteyttä ja pyysi saada pienen jakopalan omasta juurakostani. On hyvä  ja lohduttava tietää, että jos omaa daaliaani kohtaisi jokin turma, on sen jatkuvuus taattu harrastajan puutarhassa.

Äidiltä peritty vanhakantainen daalia

Vaihtona saatu keräilijän vanha kanta.

Jotkin kuvista ovat vilahtaneet blogissa ennenkin, mutta toivon ettei se haittaa.

Viime kesä oli daalioiden kannalta katastrofaalinen sateineen ja viileine ilmoineen.

Keltainen daalia gladioluksen ja tiikerikukan kanssa.