Pieni katsaus viime kesän kukintaan pihallamme.

Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella. Vuosi 2018 lähti käyntiin hieman ikävästi flunssan riepotellessa minua taas vaihteeksi oikein kunnolla. No, nyt alkaa jo onneksi helpottaa.
Pikkumies, 4- vuotta, oli äskettäin muutaman päivän täällä meillä mummin ja papan ilona. Tosin joutui suuriman osan aikaa viettämään pelkästään papan seurassa mummin sairastaessa ja parannellessa itseään lepäämällä sängyn pohjalla.

Sitten itse katsaukseen viime kesältä. Kuten kaikki muistamme, viime kesä oli hyvin poikkeuksellinen. Sadekuurot ja viileys näkyivät selkeästi kaikkialla puutarhassa. Niin sipulikukkien kuin perennojenkin kukinta oli pahasti myöhässä.

Tulppaanit ja krokukset kukkivat toukokuun ollessa jo pitkällä.

Rönsyleimut kukkivat vasta kesäkuussa.

Samoin kuin tarharistikki.

Omenapuut kukkivat niin ihanasti ja omenoita tuli ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Edeltänyt kesä oli heikkosatoinen ja lieneekö siinä syy huippusatoon.

Perennojen kasvu tuntui sietämättömän hitaalta. Kesäkuun ollessa jo pitkällä jaloritarinkannusten versot (keskellä oikealla) ovat vielä säälittävän lyhyitä ja jaloangervot edessä vasta aloittavat kasvuaan.

Kärhö kurkottelemassa hiljalleen kohti tukinaruja.

 Siperianlehtikuusen heleää vihreyttä.

Makamik kukki upeasti. Kuvauspäivä vain oli pilvinen.

Suikerovihma tontinreunan havupenkissä.

Tuoksuköynnöskuusama levittämässä tuoksuaan talon vierustan etelänpuoleisessa kukkapenkissä.

Pionin nuppujen aukeaminen tuntui myös kestävän ikuisuuden. Osa nupuista myös homehtui sateiden osuessa taas kerran juuri parhaimpaan kukinta-aikaan.

Valitettavasti tämän valkoisen pionin nimilappu oli ostettaessa kadoksissa.

Kiinanpioni Bowl of Beautyn kauneutta sisääntulon viereisessä penkissä.

Nimettömänä pysynyt pioni tämäkin.

Ruusut sentään viihtyivät kesän keleissä, mutta niidenkin nuppujen aukeamista sai  hartaasti odottaa.

Keijunruusu; nukke- ja hansaruusun risteymä.

Flammentaz köynnösruusu.

 'Niobe'

Kärhöt eivät pettäneet taaskaan. Tosin vain osa ehti edes kukkia. Mutta nämä seuraavat ilahduttivat.

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' etenkään ei petä koskaan. Uskomaton, ihana kukkija, joka yltää aina lähes parhaimpaansa. Myöhässä tämäkin, mutta kannatti odottaa. Päästyään vauhtiin kukki tapansa mukaan hyvin pitkälle syksyyn.

'The President' jalokärhö.

Arabellan ensimmäisen kukan aukeaminen piti heti ikuistaa.

Kuten osa blogini lukijoista ehkä muistaa Arabella on kärhö, jonka luulin jo menettäneeni. Nyt se on onneksi jo lähes entisensä.

Mantsuriankärhö kukki myös ihanasti kasvimaan pohjattomassa lavakauluksessa.

Leimurakkaus, matalavartinen kaunotar.

Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius. 

Jaloangervot. Istuttamalla eri aikaan kukkivia lajikkeita saa kukinnasta nauttia hyvin pitkään.

Itsestään kylväytyneet auringonkukat. 

Vanhakantainen daalia eli syyshehku.

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille. Pysytelkää terveinä.