Siemenkylvöt joutuvat vielä odottamaan

Joudun aloittamaan omat siemenkylvöni aina aikaisintaan vasta maaliskuussa, koska minulla ei ole käytettävissä aikaiseen kylvöön tarvittavia lisävaloja. Luonnonvaloahan ei  vielä alkuvuoden kahtena ensimmäisenä kuukautena ole riittävästi ja liian aikaisin kylvetyistä taimista tulee auttamatta  honteloita ja versot venyvät pitkiksi hujopeiksi niiden yrittäessä epätoivoisesti kurkottaa kohti valoa. Viimeistään koulintavaiheessa tulee sitten hankaluuksia. Kaikki varmasti kokemuksesta tietävät miten liian pitkiksi venyneitä taimia on todella hankala istuttaa purkkeihin niiden väkisinkin kärsimättä ja katkeilematta. Aikaisessa vaiheessa ja vähässä valossa kasvaneet taimet sopeutuvat ja tottuvat mielestäni myös huonommin ulossiirtoon. Sitä paitsi kunnolla valoa saavat taimet ottavat mennen tullen kiinni aikaisemmin kylvetyt kaverinsa. (Puhun nyt siis edelleen kasvatuksesta ilman lisävaloa). Tässäpä siis niitä syitä miksi itse joudun suosimaan myöhäistä kylvöajankohtaa.

Siemenkylvöihin käytän lähes pelkästään kylvömultaa, joka on tarpeeksi kevyttä ja läpäisevää. Suurimman osan siemenkylvöistä teen  hajakylvönä styroxisiin kalalaatikoihin, joita olen pyytäessä saanut ilmaiseksi lähikaupasta. Laatikon vähän turhan korkeita reunoja olen myös hieman madaltanut tarvittaessa. Pohjaan teen  reikiä, joiden kautta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Styrox on lämmin materiaali ja olen huomannut, että  siemenet lähtevät siinä hyvin kasvuun. Myös kastelun voi tehdä laatikon pohjareikien kautta imeyttämällä. Tarpeeksi isoon ja laajaan astiaan (mihin taimilaatikko hyvin mahtuu) vain kädenlämpöistä, seisonutta vettä ja laatikko taimineen sinne hetkeksi vettymään.



Kun taimet ovat tarpeeksi suuria, koulin ne pikkuruukkuihin tukevoitumaan. Epätasaisesti itävät siemenet voi sitten koulia vaikka yksitellen sen mukaan miten ovat kasvaneet. Nyt kun minulla on kasvihuone käytettävissä saavat pikkutaimet olla  ja kehittyä siellä kaikessa rauhassa niin pitkään, että ilmat kunnolla lämpenevät  ja karaisussakin pääsee vähemmällä. Samettikukkia en ole enää vuosiin koulinut lainkaan, vaan niiden kasvettua laatikossaan sopivan kokoisiksi otan istutuslapion avulla reilun tuppaan ja siirrän sen suoraan lopulliselle kasvupaikalle joko ruukkuun tai penkkiin.

Siementen kylmäkäsittelyn, stratifioinnin, olen tehnyt tähän asti tarvittaessa aina jääkaapissa. Aina ei onnistu. Laventeli esim. on saattanut itää ilman kylmäkäsittelyä jopa paremmin. Laitan muovipussiin kosteaa hiekkaa tai multaa, johon sitten siemenet sekoitan. Joskus siemenet myös saattavat tarvita vuorotellen, sekä kylmä, että lämpökäsittelyä ja vaativat tiettyjä jaksoja näitä molempia.

Olen saanut muuten hyviä kokemuksia perennojen kylvämisestä kesällä. Valoa ja lämpöä on jo riittävästi ja tanakoiksi kasvaneet ja hyvän juuriston kehittäneet perennantaimet selviävät paremmin myös jatkossa lopullisella kasvupaikallaan.

Avomaalle kylvöjäkään en tee ennen kuin maa on riittävästi kuivunut ja lämmin. Liian kylmään maahan kylvetyt siemenet jäävät herkästi kokonaan itämättä ja mätänevät. Tästä on ollut joskus ikäviä kokemuksia.