Kukintaa

Jalokärhö Dr Ruppel aukaisi ensimmäisen kukkansa muutama päivä sitten.

Ruusu Prairie Dawn tienvarsipenkissä. 

Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten hankkimani pensaskärhö kukkii parhaillaan kauniin sinisin kellomaisin kukin. Ilokseni kukinta näyttää lisääntyvän vuosi vuodelta.

Sen parina keltapäivänlilja. Sen yksittäinen kukka kestää harmittavan lyhyen aikaa, mutta uusia avautuu tilalle jatkuvasti.

Pionien kukinnasta saa nauttia pitkään. Bowl of Beauty ja ……

kaksi tuntematonta pionia ylä- ja alakuvassa.

Matala syysleimu( 40- 50 cm) Early Red. Pidän niin tämän väristä.

Perhoangervosta tuli hieman suttuinen kuva.

Kiinanlaikkuköynnös Actinidia kolomikta syreeniin tukeutuneena.

Hopeahärkki 

Kurjenmiekka 'Blue King'.

Mooseksenpalavapensaan kukinnasta saa yleensä nauttia hyvin pitkään. Miten lieneekään nyt?

Loppuun vielä muutama kuva kasvihuoneesta. Tomaateissa on jo muutamia raakileita, mutta sadon kypsymistä saa vielä odotella kaikessa rauhassa.

Kurkuista olemme sen sijaan päässeet nauttimaan jo melko pitkään. Harmi vain, että ollessamme pari päivää  reissussa kasteluautomaatit olivat säädettynä hieman liian pienelle, joten kurkut saivat liian vähän vettä ja lehdet roikkuivat tullessamme hieman nuupahtaneina. Nyt tilanne on jo lähes korjaantunut.

Eilen täällä meillä oli todella helteinen ja kuuma päivä. Ilmalämpöpumpun mittari näytti varjolämpötilaksi yllä olevan lukeman. Voin kertoa, että auringossa ei todella palellut. Tänään on sitten saanut nauttia pitkin päivää tulleista sadekuuroista.

Mukavaa alkanutta viikonloppua.

Lumipalloheisi ei kevään kuivuudesta piitannut

 Lumipalloheisi kukki meillä todella runsaasti ja pitkään kevään kuivuudesta piittaamatta.

Laukoista ei sitten voikaan sanoa samaa. Ne jäivät pieniksi ja lehdet kuivuivat ikävästi hyvästä alkuasetelmasta huolimatta. Iloitsin nimittäin aiemmin keväällä sitä, etteivät laukkojen lehdenkärjet olleet ensimmäisen kerran lainkaan paleltuneet. No nyt ne siis kärsivät kuivuudesta senkin edestä.

Puutarhan kaikki päivitykset laahaavat nyt pahasti jälkijunassa, mutta sen verran on ollut puutarhurilla ruuhkaa töiden ja muiden juttujen kanssa, ettei tänne blogin puolelle tahdo lainkaan ehtiä.

Mukavaa ja aurinkoista päivänjatkoa kaikille.

Pionit kukkivat

Ihan niin kuin arvelinkin, ja lainkaan yllätyksettä, pionien kukinnan aikaan  ja niiden juuri aukaistua kauniit kerrotut kukkansa ihailtavaksi, yleensä sataa. Ja paljon. Niin kävi nytkin, mutta arvattavasti tällä kertaa se ei harmita lainkaan ja kaikki tietävät sanomattakin miksi. Vihdoin kaivattua vettä. Miten sade voikaan tehdä ihmisen näin onnelliseksi.

'Sarah Bernhard' aukaisi meillä tapansa mukaan ensimmäisenä muhkeat ja monikerrokselliset kukkansa muutama päivä sitten.

Se on hyvin tuttu ja yleinen, mutta se ei tee sen kauneutta lainkaan sen vähäpätöisemmäksi. Onhan sen kukka kieltämättä kookkaudessaan hieman pröystäilevä, joten herkkyyttä ja keveyttä kaipaavan on sitä turha siitä hakea. "Sarah" on kuitenkin varmasti yksi kestävimmistä ja varmimmista kukkijoista ja siksi niin suosittu.

Minulla on keittiö ikkunan alla olevassa kukkapenkissä kasvamassa peräti kaksi 'Sarah Bernhardia'. Toinen sijaitsee  melko lähellä ikkunaa ja toinen kasvaa kauempana penkin keskustassa.

Yksi kerrottukukkaisten pionien suuri haitta on se, että niitä joutuu tukemaan, sillä raskaat kukat taipuvat herkästi tuulessa maata kohden ja viimeistään sateen yllättäessä. Tukeminen on taitolaji, jossa itse epäonnistun aina enemmän tai vähemmän. No, ehkä vielä joskus opin tukemaan pionit huomaamattomasti.

Sarahin kaverina ikkunan alla kasvaa keltaheteinen kiinanpioni 'Karl Rosenfield' ja 'Bowl of Beauty' joka ei näy yllä olevassa kuvassa vaan.....

tässä. Tässä on mielestäni sitä herkkyyttä, joka Sarahilta puuttuu.

Kellertävät heteet ovat hyvin kauniit.

Alempana samassa ikkunanaluspenkissä kasvaa myös tarhapioni Paeonia x festiva 'Rubra Plena' .

Tässä lähempää kuvattuna.

Ensimmäisen kukkansa ehti aukaista myös hennon vaaleanpunainen ja myöhemmin vanhetessaan valkokukkaiseksi muuttuva kiinanpioni 'Shirley Temple'.

Alapihan pellonpuoleisessa penkissä aloitti kolmesta siellä olevasta pionista valkokukkainen karmiininpunaisia raitapilkkuja sisältävä kiinanpioni 'Festiva Maxima' joka....

on ollut minulla vasta aika lyhyen aikaa ja kukinta on vielä vaatimatonta, mutta hyvin kaunista.

Tämä tuntematon kauniin punakukkainen pioni odottaa syksyistä siirtoa kasvimaan lavasta alapihalle muiden pionien joukkoon.

Käykäähän muuten kurkkaamassa Kukka ja Kaali- blogin upeita pioneja täältä.

Uusitulla allas-aluella alkaa olla viime silausta vaille valmista

Uusittu allas-alue alkaa olla loppuviilausta vaille valmis. Etualan kuunliljojen juurelle täytyy tuoda vielä hieman uutta multaa.... ja

kunhan saan hankittua kivituhkaa, täytyy laittaa sitä ohut kerros seulotun soran pinnalle, jotta sora sitoutuu paremmin paikoilleen.

Graniittinen vesipaasikin on asennettuna talven jälkeen paikoilleen. Hieman jännitin keväällä, kuinka viime syksynä latomani betonikiviympyrä on pahan routatalven jälkeen pysynyt kuosissaan, mutta huoleni oli onneksi turha ja kivet olivat pysyneet hyvin paikoillaan. Kesäkukka-amppelit ja lasipallot ripustin koristamaan paviljonkia hieman kesäisemmäksi. 

Sain vihdoin kevään kiireiden hieman hellitettyä asennettua tällä viikolla myös laatat mieheni tekemän kaarevan betonikivimuurin viereen. Tarkoituksena oli alkuaan laittaa paikalle tummanharmaat laatat jo viime syksynä, mutta en harmikseni onnistunut saamaan niitä enää mistään, joten homma jäi siihen. Minulla sattui kuitenkin olemaan varastossa näitä punaisia laattoja ja paikalle mallailun jälkeen totesin, että ne itse asiassa sopivat ihan hyvin yhteen tummanharmaan betonikiviympyrän kanssa. Niinpä ne pääsivät käyttöön nurkista pyörimästä.

Käytävä vastapäisestä suunnasta kuvattuna.

Kuunliljojen erinomaisuus on taas kerran tullut todistettua. Ne nimittäin kestivät kuukauden helteisen jakson todella loistavasti nuukahtamatta kertaakaan. Kerrassaan loistava ja näyttävä kasvi, joka lisäksi estää yksivuotisten rikkakasvien kasvun juurellaan.



Oikealla näkyvä yksivärinen hämykuunlilja (Hosta Undulata) odottaa siirtoa toiseen paikkaan. Se istutettiin pari- kolme vuotta sitten keväällä, kun lehdet eivät vielä olleet puhjenneet, vahingossa kirjokuunliljojen joukkoon. No asia on onneksi korjattavissa.

Poistin vanhan altaan reunalla kasvaneet keltakurjenmiekat kokonaan ja istutin tilalle viisi kappaletta vaaleanpunakukkaista 'Look At Me' tarhajaloangervoa. Lisäksi ostin kolme tummanpunakukkaista (tai ainakin luulin ostaneeni) 'Montgomery' japaninjaloangervoa. Vasta kotona huomasin, että yksi angervoista olikin vaaleanpunakukkainen 90 cm korkeaksi kasvava 'Erika'. Joku oli ilmeisesti vahingossa laittanut väärän lajikkeen Montgomeryjen sekaan. No, pitäisi aina tarkistaa mitä onkaan ostamassa.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille. Nautitaan lämpimistä kesäpäivistä.

Pienet ja somat

Tarharistikki on yksi pihamme suloisista kukkijoista ja se kukinta kestää ilahduttavan pitkään.

Sammalleimu 'Candy Stripes' (Marianne) on kuin karkki. 

Suikerovihma Cystisus decumbens loistaa keltaisena kuin aurinko ja.....

 on matala ja varpumainen.

Patjarikko on jo alkanut haalistaa kukkiaan.

Mätäsleimu yllä muistuttaa kukkiessaan hyvin paljon sammalleimua. Se on hyvin matala vain noin 10 cm korkea.

Tuttuakin tutumpi sammalleimu jota on yllä tumman ja vaaleanpunaisen yhdistelmänä. Tykkään näköjään sekoitella värejä keskenään.

Sammalleimua muurikivipenkin reunalla.

Kuivuus sen kun jatkuu täällä meillä. Kuka osaisi taikoa niin kaivattua sadetta?