Päivänliljat

Päivänliljat ovat kasvaneet puutarhassamme niin pitkään, yli kaksikymmentä vuotta, että suurimman osan kodalla lajikenimet ovat jo tyystin unohtuneet. Löysin muistiinpanoistani kuitenkin lajikkeet 'Nob Hill', 'Caliente', ' Pink Charm' ja 'Catherine Woodbury'n. Catherine Woodbury on jo poistunut  vahvuuksista. No yhtä kaikki päivänliljat ovat kauniita, runsaasti kukkivia ja ainakin osasta hyvin kestäviä ja pitkään samalla kasvupaikalla viihtyviä. Kuvat ovat menneeltä kesältä.

Tällä, mitä ilmeisemmin 'Summer Wine' tarhapäivänliljalla, on mielestäni upean värinen kukka ja se onkin ehdoton suosikkini kaikista liljoistani.

Miten minusta tuntuu, että menneenä kesänä niin perennat kuin kesäkukatkin kukkivat kaikki normaalia myöhemmin. Osa päivänliljoista ainakin.

Luultavasti 'Pink Charm' ??

Luullakseni tarhapäivänlilja 'Sammy Russel'? No jätetään arvailut nyt sikseen.

Vaaleanoranssin rusopäivänliljan, Hemerocallis fulva 'Kwanso'n, aloittaessa kukintansa alkoivat tietenkin myös sadekuurot. Kukat luonnollisesti kärsivät ja vesittyivät nopeasti rumiksi, mutta päivänliljojen tapaan uusia puhkesi tilalle sellaisella vauhdilla, ettei paremmasta väliä.

Sateiden välissä jouduinkin käymään melko tiuhaan nipsimässä nopeasti ränsistyvät kukat pois kasvustoa rumentamasta.

Riittihän sitä aurinkoakin toki ihan mukavasti kukinnan aikana.

Matalakasvuinen 30-40 senttinen tarhapäivänlilja 'Stella d' Oro.

Keltapäivänliljan taakse harmillisesti pimentoon jäänyt sinikukkainen kellokärhö. Harmi, etten löytänyt penkin toiselta puolelta otettua kuvaa todella kivasti yhteen sopivasta parivaljakosta.

Syyspäivänhattu ja 'Kwanso' ovat väriensä puolesta oiva yhdistelmä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille kaikille.

Daaliat ja gladiolukset

Daalioiden yleensä pitkälle syksyyn kestävästä kukinnasta nauttiminen jäi valitettavasti tällä kertaa hyvin lyhyeksi. Heti ensimmäinen syyskuinen yhden asteen pakkanen teki näet tehtävänsä sillä daaliathan ovat hyvin kylmänarkoja. Kukinta oli tänä vuonna kaikkineen normaalia vaisumpaa, koska pitkän kesämökillä vietetyn ajan takia kastelu ja lannoittaminen jäi riittämättömäksi.

"Turun tori".  Tämän vaaleanpunaisen kaunottaren olen saanut hyvin pitkään vanhakantaisia daalioita kasvattaneelta ja niihin hyvin perehtyneeltä paraislaiselta Pasilta.

Tässä oma vanhakantainen daaliani "Lohtajan punainen", (kuva yllä ja alla) joka suureksi ilokseni pääsi Pasin ansiosta alkuperäiskasvien varmuuskokoelmaan, johon kuuluu 30 vanhaa ja kestävää lajiketta.

Lohtajan punaiseksi nimetty daalia on kallisarvoinen muisto äidistäni. Häneltä sain ensimmäiset omat, isäni suvussa hyvin pitkään kulkeneet joriinin juurakkoni, joita olen vaalinut ja tulen vaalimaan edelleenkin. 

Pasilta sain myös tämän hyvin korkeaksi kasvavan ja kauniskukkaisen Brunäs -daalian juurakon, jota hän kutsuu oikeaksi "daalioiden daaliaksi".

Lannoittamisen ja kastelun  vähäisyydestä piittaamatta sen kukat huitelivat ylhäällä korkeuksissa.

Kaikki edellä mainitut daaliat rinta rinnan. Parhain kukinta alkaa tässä kuvassa olla jo auttamatta ohi.

Brunäsin kukkia maljakossa.

Valkokukkaiset gladiolukset laitoin kesällä kasvamaan isoon ruukkuun kasvihuoneen oven viereen. Kukinta alkoi melko myöhään, mutta sitä kannatti kyllä ehdottomasti odottaa. Pidän kyllä näistä valkoisista kaunottarista todella paljon.

Onneksi ehdin korjata näiden sipulit hyvissä ajoin autotalliin suojaan ennen ensimmäisiä kylmiä öitä. Toivottavasti kukkisivat  yhtä kauniisti myös ensi kesänä.

Kukissa on upean liilanpunainen nielu.

 

Ja pitihän näitäkin kaunottaria tuoda sisälle maljakkoon, jossa niiden kauneudesta saa nauttia pitkään.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA

Kasvihuoneen tämänvuotinen sato

Kasvihuoneemme tämän vuotiseen satoon voin sanoa olevani ihan tyytyväinen.

Kurkuntaimet ostin valmiina, kuten kolmena aikaisempanakin vuotena. Satoa tuli paljon ja siitä oli jakaa myös läheisille. Ensi keväänä olisi tarkoitus kokeilla kurkkujen siemenistä kasvatusta ja pääsen näin vertailemaan satoa valmiina ostettuihin taimiin. Löytyykö teiltä keltään kokemusta kurkun siemenistä kasvatuksesta? Jos, niin laittakaa kommenttia kokemuksistanne.

Olemme jo parina viime vuonna varjostaneet kasvihuonetta virittämällä varjostusverkon kattoon ja se on osoittautunut erittäin hyväksi ratkaisuksi. Huone varjostuu sopivasti katon kautta tulevaa liiallista auringon porotusta vastaan. Muuta varjostusta ei ole sitten tarvittukaan.

Kasvihuoneessa tomaattien ja kurkkujen kastelusta meillä huolehtii Blumat- kastelujärjestelmä.

Lisänä oli vielä kolme Biolanin kasteluallasta, jotka hankimme ihan kokeilumielessä. Ne osoittautuivat myöskin  ihan toimivaksi  ratkaisuiksi.

Tämä lämpötilaltaan säädettävissä oleva lämmitin taas huolehtii siitä että lämpötilan laskiessa liian alas, etenkin alkukeväästä ja loppusyksystä, lämmitin lähtee automaattisesti käyntiin. Laite toimii myös tarvittaessa puhaltimena.

Kokeilin ensi kertaa myös suippopaprikan kasvatusta. Taimia oli vain yksi ainoa ja sato oli melko vaatimaton, (vain muutama paprika), mutta kieltämättä hyvän makuinen.

Tässä kuvia vielä  kypsymässä olevasta tomaattisadosta.

Ostin kokeilumielessä keväällä myös kaksi valmista tomaatintainta vertailtavaksi omiin siemenistä kylvettyihin taimiini. Lopputulema oli se että molemmista, sekä omista- että ostotaimista, satoa saatiin ihan yhtä lailla. Nytpä tämäkin asia tuli testatuksi.

Pitäydyin muutamassa hyväksi havaitsemassani tomaattilajikkeessa, joita aion kylvää myös ensi keväänä.

Lajikkeina minulla oli Sparta F1, Supersweet 100 ja Gardener's Delight.

Kasvualustana käytimme niin kurkuille kuin tomaateillekin Biolanin luonnonmukaisia kasvusäkkejä, joissa voimaa kasvuun riitti koko satokaudeksi.

Pääsääntöisesti sato oli myös todella hyvänlaatuinen ja....

siitä on riittänyt syötävää ihan näihin päiviin asti.

Nyt kun ilmat ovat syksyn myötä huomattavasti viilentyneet ja yölämpötilat laskeneet melko alhaisiksi keräsin loput kypsät tomaatit astioihin. Vielä kypsymässä olevat ripustimme varsineen pää alaspäin roikkumaan autotallin narulle. Näin tehden tomaatit jälkikypsyvät mielestäni parhaiten maunkaan pahemmin kärsimättä. Kasvihuone on nyt tyhjennetty kasvusäkeistä, joiden multa kipattiin kukkapenkkeihin sekä kaikki kasvulaatikot pesty huolellisesti ja laitettu varastoon odottamaan seuraavaa kasvukautta. Vielä riittää siistimistä, mutta voiton puolella ollaan.

Sisäänkäynnin uusi ilme ja kasvihuoneen sivusta

Kerroin viime postauksessani vielä yhdestä kesken olevasta projektista joka on nyt saatu päätökseen ja valmistui toissapäivänä. Sisäänkäyntimme nimittäin sai mieheni toimesta uuden ilmeen Ruduksen harmailla klassikkokivillä. Kiviä jouduimme hakemaan peräkärryllä kolme eri kertaa.

Koska kyseessä on puolikaari tarvittiin ladontaan kahta eri kiveä...

eli neliö- sekä isokaarrekiviä. Ladonta lähtee (kuten kuvastakin näkee) portaan tasosta.

Ensin poistettiin pinnassa ollut vanha sepeli ja tilalle tuli soraa, joka tasoitettiin jyrällä mahdollisimman tasaiseksi ja mitattiin suht' oikeaan ladontakorkoon. Soran pinta muotoiltiin myös laskemaan tasaisesti aavistuksen verran pihalle päin, jotta sataessa vesi valuu paremmin pois kiveykseltä.

Kumimoska on hyvä apuväline kivien naputtelussa paikalleen.

Mieheni ei ole aikaisemmin tehnyt ladontatöitä, mutta huolellisesti tehdyt pohjatyöt auttoivat kivien asentamisessa ja niinpä työ sujui häneltä kuin vanhalta tekijältä.

Kulmaan ei ollut siihen sopivaa kiveä, joten mieheni joutui leikkaamaan timanttileikkurilla siihen  sopivan palan. Siitä tulikin siisti.

Kasvihuoneen sivustan alue nytkähti myöskin eteenpäin. Ruduksella käydessämme sain nimittäin hankittua samalla alueelle kaavailemani liuskekivet, joista hahmottelin askelmat patiolle.

Mallailin kiviä ja niiden paikkaa, sekä sopivaa askeletenemää aikani maan pinnalla ennen niiden lopullista asentamista eli kaivuuta paikoilleen. Raskaiden liuskekivien käsittely oli yllättävän hankalaa ja niinpä jouduin pyytämään miestäni avuksi niiden nostelussa ja asentamisessa.

Tein myös ylimääräisistä betonilaatoista hieman kaartuvan polunpätkän istutusalueen kulkusillalle. Sitten harmikseni alkoikin sataa ja työt keskeytyivät.