" Punainen Melba"
Nyt, kun yöpakkaset alkavat olla jo hyvin maltillisissa lukemissa, päätimme mieheni kanssa tarttua oksasaksiin ja tehdä kevätleikkaukset puutarhamme kahteen omenapuuhun. Lähinnä jouduimme poistamaan vesiversoja, ylös - tai sisäänpäin suuntautuvia sekä toisiaan hankaavia oksia. Kuvassa oikealla olevaan alaoksaan olivat jänikset ylettyneet iskemään talttahampaansa suojaverkosta huolimatta. Toistaiseksi emme kuitenkaan lähteneet poistamaan oksaa kokonaan, sillä oksaa ei onneksi ollut kaluttu ympäri asti. Nähtäväksi jää pitääkö leikkaus kuitenkin tehdä jossain vaiheessa myöhemmin?"Samo" on jostain syystä kasvattanut aina kevätleikkauksen jälkeen vesiversoja huomattavasti vähemmän ja vaatinut alusta saakka muutoinkin huomattavasti vähäisempää parturointia, kuin "Melba".
Omenapuiden säännöllinen leikkaus kyllä kannattaa sillä leikkausten avulla sato paranee, puu pysyy ilmavana, saaden näin tarvitsemaansa runsasta valoa ja kukkasilmuja muodostuu enemmän. Omenapuita voi leikata myös myöhemmin keskikesällä, jolloin ainakin lisäkasvun ja vesiversojen muodostumisen sanotaan olevan vähäisempää.
Joko te olette tarttuneet oksasaksiin ja leikanneet puutarhanne omenapuita?
Kivan malliset puut.
VastaaPoistaKun puut olivat vielä nuoria, pyrin taivuttamaan oksat painojen avulla mahdollisimman vaakasuuntaan, jotta oksat sadon painosta eivät pääsisi repeilemään.
PoistaMe teimme tämän jo jätimme oksat pupuille.
VastaaPoistaMekin teimme samoin ja jätimme leikatut oksat jänöjen saataville. Muutamia oksia otin myös maljakkoon.
PoistaNiin tekisi mieli leikata mutta taidan korjailla vain jänisvauriot ja leikata kesällä juuri vesiversojen takia. Ja nuorista puista pitää leikata latvat nyt keväällä.
VastaaPoistaKesäleikkauksessa on juuri nuo hyvät puolensa ja vesiversoja muodostuu vähemmän.
PoistaOlen leikannut nuoremmat puut ja osan vanhojen puiden vesiversoista, mutta vanhoja puita olen enemmän leikannut loppukesällä. Puunne näyttävät leikkauksen jälkeen kauniilta.
VastaaPoistaPuiden ollessa nuoria, oksia taivutettiin painojen avulla mahdollisimman vaakaan, jotta ne kestäisivät repeilemättä sadon painoa. Siinä onnistuttiinkin mielestäni melko hyvin. Jänikset valitettavasti ovat välillä päässeet verkotuksesta huolimatta tekemään tuhojaan.
Poista