Keltakukkaiset perennat puutarhassa

 

Kimalainen on lennähtänyt kallionauhuksen kukalle aterioimaan.

Keltaiset kukkijat jakavat mieltymyksiä vähän puoleen jos toiseen. Minusta ne kuitenkin kuuluvat ehdottomasti puutarhaan. Etenkin loppukesästä ja syksystä ne tuovat ihanaa auringonpaisteista väriä hämärtyviin iltoihin.

Kallionauhus Ligularia Dentata on voimakaskasvuinen ja varma talvehtija. Se kukkii tonttimme rajalla olevassa penkissä, melko savipitoisessa mullassa. Sen taustalla kasvaa jo kukintansa lopettanut vanhanajan perenna auringontähti Telekia spenciosa. Se on melko voimakkaasti leviävä, mutta ylimääräiset siementaimet on minusta helppo kaivaa tarvittaessa ylös. Vielä helpommalla pääsisi, jos muistaisi katkoa aina kukinnan jälkeen kuihtuneet kukat, ennen kuin ne ehtivät karistaa siemenensä maahan. Kuten tarkkasilmäinen kuvasta näkee, kuituneiden kukien poisto on minulla vielä tekemättä. Auringontähti on siitä mainio perenna, että se houkuttelee päiväperosia ja mesipistiäisiä puoleensa.

Sitten takaisin kallionauhuksiin. Kuten näkyy, sekin on päiväperhosten suosikki samoin kuin....

kimalaistenkin. Kuvatessani kimalainenkin lennähti sopivasti apajille.

Kukka muistuttaa muodoltaan päivänkakkaraa. 

Kuvassa toinen saman penkin kallionauhuksista eli rusehtavan punalehtinen ja voimakkaan punvartinen lajike 'Desdemona'. Sitäkin kaupataan oikeana perhosmagneettina.

Sitten etupihan melko matalakasvuiseen kukkijaan, eli sädepäivänhattuun. Rudbeckia sullivantii Goldstrum. Sen kukinta alkoi elokuun keskivaiheilla ja kestää luvatusti yleensä hyvin pitkälle syksyyn.

Tummanruskea, lähes mustalta näyttävä keskusta antaa oman kivan lisänsä voimakkaan keltaisiin kukkiin. Sädepäivänhattu on hyvä pörriäiskasvi ja ainakin meillä se on pysynyt vuosi kaudet hyvin kompaktin kokoisena.

Omenapuupenkin kultapallo on kukkinut myös tapansa mukaan pitkään. Olenkin kerännyt surutta maljakoihin sen sinne tänne vallattomasti sojottavia kukkavarsia.

Sitten keltakukkainen syyshohdekukka, jonka lajike on muistaakseni 'Helen Gold'. Hohdekukat ovat myös pörriäisten mieleen.

Syyshohdekukan takana kasvaa hopeamarunaa 'Silver Queen'. Se tasapainottaa kivasti perennojen voimakkaampia värejä.

Meillä linnut huolehtivat ja takaavat auringonkukkien ilmaantumisen aina johonkin puutarhan penkeistä. Niin tänäkin vuonna. Kukat ovat sopivasti ihailtavana etupihan sisääntulon viereisessä kolmiopenkissä. Kuten näkyy, kimalaisia on aterioimassa kukalla, jopa kolme kappaletta yhtäaikaa.

Edelleen sama kolmikko kuvassa.

Sitten etupihan muurikivipenkin hyvin korkeakasvuinen syyspäivänhattu 'Rudbeckia laciniata'. Se on syyskesän upea ja pitkään kukkiva perenna, joka pysyy melko hyvin pystyssä tukemattakin. 

Mukavaa viikonloppun jatkoa.