Hibatuija
Eilen ja tänään kasvien raivaustyöt jatkuivat edelleen puutarhassa. Nyt takapihan alppiruusupenkin marjakuusi sai kaatotuomion, sillä oli valittava joko se, tai sen vieressä oleva hibatuija. Tuija on ollut jo monet vuodet ahdingossa jääden osittain marjakuusen alle.
Penkissä kasvanut todella vanha marjakuusi alkoi olla myös auttamatta liian iso. Sen poistaminen oli käynyt jo aiemminkin mielessä, mutta sitten en ole hennonutkaan siitä luopua. Viime kesänä harvensin kyllä marjakuusen oksia melko radikaalisti, mutta sanomattakin selvää, ettei kasvista näin saa enää mitenkään kovin tasapainoisen näköistä. Nyt hibatuija sai vihdoin tarvitsemaansa tilaa ympärilleen.
Tontinrajapenkin pihajasmikeet ovat ollut pitkään myös todellinen murheenkryyni. Niitäkin olen yrittänyt karsia parhaan taitoni mukaan, mutta villisti kasvavat ja sinne tänne kaartuvat oksat ovat olleet hankalia karsittavia. Niinpä pyysin miestäni poistamaan kahdesta vierekkäin kasvavasta jasmikkeesta toisen kokonaan. Ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Nyt tilaa ja valoa on enemmän myös penkin syreeneille, tarha-alppikärhölle ja edessä vasemmalla olevalle kameliajasmikkeelle. Myös penkissä olevien perennojen hoitotyö tulee jatkossa olemaan huomattavasti helpompaa, kun tilaa on enemmän.
Myös jasmikkeiden vasemmalla puolella olevaa suklaakirsikkaa ahtaus on haitannut ja se on kasvanut pahasti vinoon valoa saadakseen.
Tässä kuva tämän vuoden kesäkuulta, jossa oikean reunan jasmikepöheikkö tulee paremmin esille.
Ja eihän tietenkään kahta ilman kolmatta. Lopulta päädyimme mieheni kanssa, ihan yksistä tuumin, kaatamaan myös alapihan omenapuupenkin jo aiemmin alaoksistaan karsitun 'Brabant 'tuijan. Nyt maisema pellolle avautuu ihan eri lailla ja penkkiin tuli tilaa muille kasveille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti