Vähän sitä sun tätä

 

Vuonna 2021 hankittu komeamaksaruoho 'Carl' on kukkinut jo aika pitkään takapihan lankkupenkissä.

Saman penkin pikkusyreeni 'Palibin' lähti uudelle kukintakierrokselle tehden muutamia kukkia.

                             

Takapihan pergolan kelloköynnös on noussut verkossaan korkeuksiin ja pudottautunut sitten alas sinne päästyään. Kukinta tulee jäämään vaatimattomaksi ja tällä hetkellä vain muutamia nuppuja on näkyvissä ja yksi avautunut kukka.

                           

Olen monesti hehkuttanut kuinka upea perenna jaloangervo on. Tällä kertaa en latele kaikkia sen hyviä puolia, mutta tuonpa esille yhden uuden, ennen huomioimattoman ominaisuuden. Poistin näet lankkupenkin reunasta verikurjenpolvi 'Max Frey'n ja istutin tilalle saman penkin päädyssä kasvaneet neljä jaloangervoa. No sitten siihen jaloangervon yhteen mainioon ominaisuuteen. Ensinnäkin sen paakku pysyi maasta nostaessa hyvin kasassa, mutta mikä parasta, se ei missään vaiheessa osoittanut yleensä siirrosta seuraavaa lehtien luupahtamista, vaan näyttää siltä, kuin sitä ei olisi siirretty lainkaan.

Kuva edestä.

Sitten isomman lankkupenkin syyshortensioihin ja lähinnä 'Vims Redin' kauniin punaisiin kukkiin.

Takapihan kotipihlajan kauniit marjaryppäät.

Sitten etupihan muurikivipenkin kukkijat, eli vuosi sitten Tommolan tilalta hankitut perennat. Valkokukkainen tähkätädyke sekä ....

aivan ihana lehtosalvia 'Schwllenburk', jonka Eija kertoi olevan yksi hänen lempiperennojaan.

Kolmas tilalta hankittu on lehdiltään upeanvärinen 'Pink Spike' syyskimikki.

                     

Loppuun vielä kuva kasvimaan kasvilavan myöhäisheränneestä unikosta.