Syksyä kohti

Hei taas pitkästä aikaa. Mökkiloma meren äärellä upeaakin upeamman sään vallitessa ja helteiden helliessä on vietetty. Merivesi oli ennätyksellisen lämmintä ja hiekka varpaiden alla polttavaa, kuten kunnon kesän ollessa kyseessä kuuluukin. Oli myös hienoa tavata sukulaisia ja vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten, eikä vain puhelimen välityksellä. Mustikoitakin saimme ruhtinaallisesti ja nyt on aamuisin marjoja laitettavaksi puuron sekaan lautaselle. Pihamaata on loman jäljiltä yritetty saada taas jonkinlaiseen kuntoon ja järjestykseen. Sateet vain ovat nyt hieman haittana. Onneksi sataa vain pieniä kuuroja ja sitten taas paistaa aurinko.

Tiikerililjat kukkivat parhaillaan.

Päivänliljat samoin,

kuin myös punahatut.

Tästä syysleimusta pidän erityisesti. Se kukkii samoissa sävyissä kuin kumppanina oleva loistokärhö Nelly Moser.

Mieheltäni muutama vuosi sitten lahjaksi saatu jalokärhö Cardinal Wyszynski on todellinen kaunotar kukkiessaan. Kylmä alkukesä vain verotti kukintaa. Lumeton talvi taas puolestaan verotti kärhöjäni. Neljä kaunotarta on mitä ilmeisemmin menetetty.

Ville de Lyon ei esittelyjä pahemmin kaipaa. Toinen "Villeni" menehtyi, mutta onneksi tämä toinen jäi eloon.

 Viola.

Rouge Cardinal.

Madame Julia Correvon.

Pink Fantasy on herkän kaunis.

 The President.

Arabellan kukinta on ollut suorastaan valtaisa tänä kesänä. Se kukkii edelleen ja jatkaa väsymättä myöhäiseen syksyyn saakka.Kerrassaan loistava tiukukärhö.

Tässäpä oli pikainen katsaus puutarhaan. Lämpimät kiitokset kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen.

Jaloangervot kukkivat

Näiden kukintaa aina odotan. En myöskään lakkaa koskaan kehumasta jaloangervojen hyviä ominaisuuksia, joista olen kirjoittanut ennenkin täällä blogissani. Ne ovat terveitä, sateessa ja tuulessa tukematta pystyssä  pysyviä, kauan kukkivia, monilajikkeisia ja todella kauniin lehdistön omaavia perennoja, jotka vuosi vuoden jälkeen uskollisesti nousevat penkeistä takuuvarmasti minua ilahduttamaan kauniilla kukinnallaan. Kun hieman perehtyy näisen kaunottarien kasvuvaatimuksiin, saa kyllä moninkertaisesti palkan vaivannäöstään. Ja kuten ennenkin olen sanonut, minkäänlaisia kasvintuhoajia esim.kirvoja, kemppejä tai luteita en ole niistä koskaan löytänyt hakemallakaan. Siis loistava kasvi kaikin puolin. Kuivuus on kuitenkin asia, jota tämä upea perenna ei siedä ja kasvualustan tulee olla hapahko ja runsasmultainen. Puolivarjossa kukinta on runsainta.

Kovat helteetkään eivät ole verottaneet kukintaa ja lehdet ovat pysyneet rehevinä, vaikka jaloangervoni ovat saaneet vettä vain sen mitä taivaalta on satanut. 

Eri lajikkeita hankkimalla olen saanut kukinnan kestämään hyvin pitkään.

Kukat vielä aukeamatta.

Tämän jaloangervon kasvutavasta pidän erityisen paljon.

Kesä etenee vauhdilla

Ajatella, ollaan jo pitkällä heinäkuussa ja kesä tuntuu etenevän jättimäisin harppauksin eteenpäin. Kiirettä piisaa aina näin kesällä ja postaukset jäävät väkisinkin vähäisiksi. Tässä kuitenkin pikainen katsaus pihalle.

Ritarinkannukset kukassa. Harmaamalvikki vasta aloittelee kukintaa.

Kultahelokki...

kasvaa...

kasvimaalla.

Italiasta Riva del Gardalta tuomani unikko kukkii jo toista kesää. Se kylväytyy siemenistä.

Tiukukärhö Arabella

 

 

Alppipiikkiputki liljojen taustalla on kukkiessaan näyttävä.

 

Unikot rinnan varsankellojen kanssa.

 

 Karpaattienkellot

 

Jaloangervot vasta aloittamassa kukintaa.

 Kaukasianmaksaruoho

 Mantsuriankärhö on aivan täynnä kukkaa tapansa mukaan.

Niobe loistokärhö avasi ensimmäisen kukkansa.

 Siperianmaksaruoho.

 Kulta-akileija

 Morsiusleinikki

 

Mooseksenpalavapensaan kukinta kestää pitkään.