Hellettä edelleen

Tänään on helle edelleen hellinyt. Täytyy sanoa, että auringossa oli melko tukahduttavaa touhuta ja hiki nousikin heleästi ihon pintaan. 

Mieheni sai tiistaina tehtyä valmiiksi kasvimaalle tulevat loput viisi kasvilaatikkoa. Viime syksynähän teimme jo suuremman osan laatikoista ja ehdimme saada ne myös asennetuiksi vanhojen laatikoiden paikalle.

Ennen varsinaista laatikoiden käsittelyä suihkutin kaikki pinnat etikalla, joka ennaltaehkäisee puuta homeelta.

Eilen sitten pääsin varsinaisesti käsittelemään laatikot kauttaaltaan itsetehdyllä Roslagin mahongilla.

Ohje,  jos jotain sattuu kiinnostamaan, löytyy vanhasta viime syksyn postauksestani. Huomenna onkin sitten vuorossa laatikoiden asentaminen kasvimaalle.

Tänään keräsin taas kottikärryllisen kuusenkäpyjä ja haketin ne sitten saman tien hakettimella hakkeeksi. Nyt on taas osa kukkapenkkien reunoista saanut rikkaruohoja estämään hyvälle tuoksuvan katteensa.

 

Lämpö suorastaan yllätti

Tänään on ollut aivan upea ja lämmin päivä. Mittari kipusi meillä varjossa + 25 asteeseen ja lämmin ja leppeä tuuli oli kuin Välimerellä ikään. Täytyy sanoa, että pihatöitä tekee kyllä huomattavasti mieluummin lämmön hivellessä hipiää, kuin kylmässä toppatakki yllä ja tippa nenänpäässä.

Narsissit aloittivat kukintansa. Eilen maata kohti painuneet nuput aukesivat  ja nostivat kasvonsa lämpöön ja aurinkoon.

Mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa. Nautitaan lämmöstä.

Äitienpäivänä

Äitienpäivä on sujunut täällä meillä hyvin vaihtelevassa säässä. Välillä aurinko on paistanut heleästi ja välillä on taas satanut vettä ja jopa rakeita. Muutama ukkosen  jyrähdyskin kuului taivaalta.

 Ensimmäiset tulppaanitkin ilahduttavat kukinnallaan.....mutta 

kylmä kausi on sen sijaan hyydyttänyt nämä paviljongin kupeessa kasvavat narsissit ja ne ovat jurottaneet jo tosi pitkään suostumatta lainkaan aukaisemaan nuppujaan.

Päät vain ovat painuneet, kuin anteeksi pyytäen kohti maata.

Lidlistä muutama vuosi sitten hankittu kevätkurjenmiekka, jonka lajikkeesta ei ole mitään tietoa.

Nämä keltaiset sahramit ovat kukkineet jo ilahduttavan pitkään varjossa havujen alla.

Mieheni äitienpäiväksi tekemä sokeriton, munaton ja jauhoton  raakakakku maistui taas todella hyvälle kahvin kera.

Mukavaa äitienpäivän illan jatkoa.

Hyvää äitienpäivää

 

Oikein hyvää äitienpäivää

Kadonneista oppia - haaste

Sain tämän haasteen Saran mökissä ja puutarhassa- blogista. Kiitos Sara.  Puutarhaeloa- blogin Riitta on tämän mielenkiintoisen haasteen alullepanija. 

Haasteen aiheena on kertoa puutarhan kadonneista tai tarkoituksella poistetuista kasveista.

Aloitan ensin puutarhasta kadonneista.

Himalajantyräkin  (Euphorbia griffithii, kuvassa vasemmalla) menetys on harmittanut minua erityisen paljon. Se menestyi monta vuotta hyvin, kunnes 2014 se ei enää noussutkaan penkistä. Himalajantyräkin kukinta ajoittuu heinä-elokuulle ja se pitää aurinkoisesta- ja puolivarjoisesta kasvupaikasta. Minulla se kasvoi muurikivipenkissä, jossa talvimärkyys ei ainakaan päässyt sitä vaivaamaan. Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee miksi se lopulta menehtyi?

Kevätesikko

Toinen harmituksen aihe on, etten saa esikoita menestymään, kevät-ja puutarhaesikkoa lukuun ottamatta, vaan ne katoavat jossain vaiheessa ihan järjestään. Olen koettanut istuttaa niitä vähän eri kasvupaikoille puutarhassamme, löytääkseni niille parhaiten sopivan paikan.  Aina yhtä heikoin tuloksin.

Sitten valkokukkaisiin jalokärhöihin. Niitä en ole saanut puutarhassa myöskään menestymään toivomallani tavalla. Tässä menetetty 'Snow Queen' ja toinen oli mieheltäni lahjaksi saamani             'Matka Ursula Ledochowska', josta minulla valitettavasti ei ole kuvaa. Itse olen arvellut suurimpana syynä menetyksiin olleen alkuvaiheen liian vähäisen kastelun. Nyt toivoa hieman näyttäisi olevan 'Miss Batemanin' suhteen.

Sädepäivanhattu Rudbeckia fulgida var. sullivantii on yksi suosikkini keltakukkaisista perennoista ja sen menetys  kirpaisee edelleen. Tämän katoamiseen en ole valitettavasti löytänyt syytä. 

Monia muitakin kasveja olen vuosien varrella menettänyt, mutta nämä nousivat nyt ensimmäisenä mieleeni.

Laitanpa sitten mukaan myös pari tarkoituksella poistettua kasvia.

Sinänsä kaunis, mutta agressiivisesti leviävä hopeatapläpeippi 'Lamium maculatum', joka valtasi  havupenkissä  aivan liikaa tilaa itselleen. 

Erittäin sinnikäs punalehtinen pihakäenkaali 'Oxalis fontana Ruta' on myös poistettujen listalla. (Sattuneesta syystä siitä ei ole kuvaa.)

Haastan seuraavat blogit:

Maatuskan Selätön puutarhuri- blogista sekä 

Hirnakan Hirnakan Torppa- blogista

 

Haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.

    

Takapihan lankkupenkki sai säleikköseinämän

 

Tänään ajelimme mieheni kanssa heti aamupalan jälkeen K-Rautaan hakemaan raudoitusverkkoa takapihan lankkupenkin säleikköseinämää varten. Seinämään tulleet pystytolpat saimme pystytettyä valmiiksi jo eilen, joten vuorossa oli siis enää itse verkkojen paikoilleen kiinnitys.

Verkot kiinnitimme naulaamalla ne sinkilöiden avulla tolppiin kiinni. Kuvan  oikeanpuoleisen säleikön teimme kahdesta vaakasuoraan asennetusta raudoitusverkosta. Vatupassi oli taas hyvänä apuna, jotta saimme verkot kulkemaan suorassa sekä toisiinsa nähden samassa linjassa.

Sain muutamia vuosia sitten enoltani lahjaksi vanhan haravakoneen pyörän. Aivan yllättäen sain päähäni idean käyttää sitä yhtenä näkyvänä osana säleikössä. Mallattuamme pyörän oikealle kohdalleen, taakse kiinnitettiin verkko, joka sitten leikattiin rälläkällä kehystämään mahdollisimman tarkasti pyörän ulkokehää.

Pyörän tukeva kiinnitys teetätti hieman pohdintaa ja ylimääräistä työtä. Pyörän taakse tulleen kiinnityskapulan sekä verkon avulla saimme raskaan pyörän kuitenkin mielestämme tarpeeksi tukevasti paikoilleen. Sidoimme lisäksi vielä rautalangalla pyörän muutamasta kohtaa lujasti verkkoon kiinni. 

Tässä seinämä pellonpuolelta kuvattuna. Oikealla näkyy vanhempi lankkupenkki vastaavanlaisine seinämineen.

Seinämien avulla molemmat penkit nivoutuvat nyt mielestäni kivasti yhteen. Kulkusillan ja penkin välisen välitilan toteutus vain edelleen mietityttää minua, enkä saa ratkaistuksi minkä kahdesta päässäni pyörivästä vaihtoehdosta valitsisin.  

Itse kasvien istutuksella ei ole mikään kiire, sillä haluan saada penkistä mahdollisesti vielä esiin työntyvät rikkaruohot ensin nitistetyksi.

Kevättyöt etenevät

Nimittäin 10 kpl uusia kärhösalkoja on nyt valmiina. Tällä kertaa mieheni sahasi salot painekyllästetystä puusta,  joten nyt ne kestävät lahoamatta pitkään. Kaikkiin salkoihin tuli metalliset tolppajalat, joiden avulla salot saa kiilattua tukevasti maahan pystyyn. 

Kuvan taustalla näkyy vielä kaksi vanhaa, punaista kärhösalkoa. Nyt niidenkin tilalla seisovat jo uudet.

Olen todennut, että korkeiksi kasvaville, jopa nelimetrisille jalokärhöille, joita meillä on muutamia, korkea salko on ihan paras tukiratkaisu. Miksikö? .... no siksi, että mielestäni siinä kärhö pääsee kaikkein parhaiten oikeuksiinsa ja kukat tulevat hyvin kauniisti esille. 

Eri puolille salkoa ruuvattuihin vaakakeppeihin on kierretty lisäksi ristiin rastiin alhaalta ylös kulkevia tukinaruja, joihin kärhöt mieluusti kärhillään tarttuvat ja joihin versot on myös tarvittaessa hyvä ohjata kasvamaan. 

Takapihan uudella työmaallakin on alkanut tapahtua, mutta siitä lisää  vähän myöhemmin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa.