Kelloköynnökset

 

Siemenestä kasvattamani kelloköynnökset ovat kasvaneet tänä kesänä suurissa ruukuissa terassin portaiden kahta puolta.

Mietin useamman kerran hellejakson aikana, että mahdoinko istuttaa ne tällä kertaa ihan väärään paikkaan, paikkaan jossa joudun kastelemaan niitä jatkuvasti pitääkseni ne hengissä ja hyvinvoivina.

Ja kastelukannun varteen pitikin tarttua lähes joka päivä ja lannoittaakin säännöllisesti.

Lohdutin myös itseäni, että jollei kukkia sattuisi tulemaankaan, niin onhan köynnös kaunis ilman niitäkin kiivetessään värikkäine lehtineen terassin valkoisia tolppia ja kaiteita pitkin.  

Avautuvia nuppuja on kuitenkin alkanut ilmaantua ihailtavaksi ihan mukavasti ja koen vaivannäön hoidon suhteen olleen ihan kukinnankin kannalta kannattava.

Sohvan tyynyt vein jo köynnöksen ja sateen tieltä autotalliin, sillä tuskinpa niille tulee olemaan käyttöä enää tänä kesänä.

Mukavaa tiistai-illan jatkoa.

Syyshortensiat

 

Nyt on blogeissa ollut paljon juttua hortensioiden hyvästä kestävyydestä ja kukinnasta kesän poikkeuksellisista helteisestä ja kuivuudesta  huolimatta.  Minunkin mielestäni ne ovat yllätyksellisen hyvin selvinneet haastavista sääolosuhteista huolimatta.

Pallohortensia 'Annabelle' on puutarhamme tämänhetkisistä hortensioista ehkä se kaikkein mieluisin. Suuret ja näyttävät valkoiset kukkapallot erottuvat edukseen muiden perennojen seasta ja kukinnastakin saa nauttia hyvin pitkään.

Takapihan lankkupenkin syyshortensia ' Magical Candle'a oli vähän hankala kuvata säleikön takaa samoin kuin.....

vieressä kasvavaa pienikokoista ja vahvaversoista syyshortensia 'Bobo'akin. 

  

Osa kukista on alkanut jo punertua kauniisti.

Viime kesänä uuteen lankkupenkkiin hankitut ja istutetut syyshortensiat 'Sundae Fraise' sekä....

'Vanille Fraise' eivät vielä hurmaa kukkarunsaudellaan, mutta ehkä jo ensi kesänä tilanne on hieman parempi.

Mukavaa sunnuntaita.

Syyspäivänhattu ja kumppanit

 

Keltakukkainen syyspäivänhattu

Edellisessä postauksessa alkanut loman jälkeinen pihakierros jatkuu.

Syyspäivänhattu Rudbeckia laciniata loisti jo heti illan pimeydessä pihaan ajaessamme lämmintä, keltaista hehkuaan kotiin palaaville.

Kukinta ajoittuu elo-syyskuulle ja korkeutta syyspäivänhatulla on metristä puoleen toista. Kasvi vaatii runsasravinteisen ja savipitoisen, mutta kuitenkin läpäisevän kasvualustan.

Kuten kuvastakin näkyy, syyspäivänhattua voisi mielestäni aivan hyvin kutsua jättiperennaksi, niin korkeaksi se viihtyessään kasvaa.

Toinen, ehkä monelle tutumpi kultapallo 'Goldball' syyspäivänhatun kerrannaiskukkainen lajike, aloitteli vasta alapihan omenapuupenkissä kukintaansa lähtiessämme.

Sen tarvitsema tuenta jäi taas kerran tekemättä. Kasvin olisi voinut myös latvoa sen ollessa noin puolimetrinen, jolloin se tukevoituu huomattavasti. Nyt sade oli saanut sen tosi ikävästi lakoamaan.

Laitanpa tähän vielä kuvan myös pitkään heinä- syyskuussa kukkivasta vain noin 50- 60 cm korkeasta sädepäivänhattusta ( Rudbeckia fulgida var. sullivantii) joka on kukkinut jo jonkin aikaa sisääntulon viereisessä penkissä. 

Keltakukkaisissa kukkijoissa pysyäkseni nappasin kuvan myös matalasta, vain noin 30-40 senttisetä ja erittäin kestävästä tarhapäivänliljasuosikistani 'Stella de Orosta.' 

Kallionauhukset olivat myös aloittaneet kukintansa syysleimujen kupeessa. 

Näin syyskesällä keltakukkaiset perennat luovat hienosti aurinkoista väriään puutarhaan ja loistavat kuin aurinko etenkin illan hämärässä.

 

Saman penkin punalehtinen  'Desdemona' lajike kasvaa jasmikkeiden juurella. Paikka on ehkä hieman liian siimeksessä ja se on avannut vasta muutaman kukkansa.

  

Kompostissa kasvunsa aloittaneet ja sinne jostakin kulkeutuneet auringonkukat jätin alkukesästä suosiolla jatkamaan kasvuaan. Kompostissa siemenille on ollut  ainakin riittävästi kasvuun vaadittavaa voimaa ja niistä on tullut tanakkoja.

Loppuun vielä kuvia jälleen kerran naapurin puoleisella rajalla olevaan penkkiin itsestään kylväytyneistä orvokeista. Onpa taitanut myös puutarhuri käydä aina ohi kulkiessaan ripistelemässä kypsyneitä siemenkotia maahan. 

Nämä orvokit puolestaan ovat kylväytyneet sisääntulopenkin reunaan purppurapunalatvan juurelle. Hieman riemunkirjavaa joukkoa, mutta eipä se minua lainkaan haittaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

 

Daalioiden kukintaa

 

Vanhakantainen daalia  "Turun tori" on kukkinut jo pitkään.

Tiistaina kävin nappaamassa kuvia vähän ympäri puutarhaa ja päivittämässä mitä viikon kestäneen loman aikana puutarhassa onkaan mahtanut tapahtua poissa ollessa. Aloitan tällä kertaa daalioista.

Vähäisestä lannoituksesta huolimatta Turun tori on kukkinut yllättävän hyvin. Vettäkin sille olisi helteiden aikana voinut tarjota huomattavasti enemmän, kuin mitä puutarhuri sille jaksoi kantaa.

Mahdollisesti jo 1800-luvulta peräisin oleva "Brunäs" yllätti tänä kesänä minut ihan täysin. Se venytti vartensa komeisiin mittoihin eli pariin metriin ja kukintavauhtiin päästyään se on ollut todella kaunis näky jalokärhö 'Ville de Lyon'in vieressä kukkiessaan. 

Vanhakantaisten daalioiden varsien sanotaan olevan honteloita ja tarvitsevan tukea. Ainakaan minun Brunäsini kohdalla asia ei pidä paikkaansa, sillä varret ovat tosi tanakat ja lähes puumaiset eikä sitä ole tarvinnut tukea lainkaan.

Pilvisenä päivänä kukkien väri näyttää hyvin tummalta ja lähes dramaattiselta, kun taas auringon paistaessa ja valon siivilöityessä sen kukkien terälehtien läpi väri muuttuu ihan erilaiseksi sekä paljon vaaleamman punaiseksi. Brunäsin juurakko oli keväällä maahan istuttaessa jo sangen kunnioitusta herättävän suuri ja olenkin miettinyt mihin kokoon se onkaan mahtanut kesän kuluessa paisua.

Oma suvussa pitkään kulkenut perinnedaaliani "Lohtajan punainen" ei ole jostain syystä aloittanut kukintaansa vielä lainkaan. No ehkä se ehtii aukaista nuppunsa viimeistään ennen ensimmäisiä pakkasia.

Tämä valkokukkainen daalia ei ole vanhakantainen kuten kaksi edellä esiteltyä, mutta se on kestävä ja talvehtinut ongelmitta jo monta vuotta. Tämä on myös varreltaan hyvin tukeva ja aloittaa aina kukintansa ilahduttavan aikaisin. 

Lehdet ovat kauniin tumman vihreät.

Loppuun vielä kuva kukkiaan parhaillaan avaamassa olevasta gladioluksesta eli miekkaliljasta.

Eilen tuuli oli täällä hyvin puuskaista ja voimakasta. Sadettakin ripsi taivaalta iltapäivästä lähtien. Säätä uhmaten aloitin kuitenkin ikkunoiden pesun. Keittiön ja olohuoneen erkkerin ikkunat ehdinkin pestä ennen sateen alkamista. Toivottavasti kesä ei ollut vielä tässä.

Mökkilomalla

                   

Tällä kertaa poikkeuksellisesti vain viikon kestänyt mökkiloma on nyt sitten vietetty ja takanapäin. Eilen illalla palasimme kotiin, sillä säätiedotus lupasi tälle viikolle sateita sekä myös hieman viileämpää.

Saimme taas kerran nauttia mökkisaaren ainutlaatuisesta tunnelmasta, merestä, tutuista maisemista, hyvästä ruoasta ja tietenkin sukulaisten tapaamisesta. Tällä kertaa olimme mökillä mieheni kanssa kaksistaan, sillä poikamme perheineen ovat jo kukin vuorollaan viikon kestäneen lomansa saaressa pitäneet.

Kaikki kuvat on otettu tällä kertaa kännykällä, joten kuvat ovat hieman suttuisia ja epätarkkoja, mutta.....

eiköhän tunnelma kuitenkin välity näistäkin otoksista.

Saarelle johtavalta pengertieltä napattu kuva mökkisaaresta ja sen punaisiksi maalatuista mökeistä.

Mukavaa viikkoa.