Näistä iloitsen

Kyllä ihminen voikin pienistä asioista iloita ja olla onnellinen. Joku teistä lukijoistani ehkä muistaakin, miten surin kesällä tiukukärhö Arabellan menettämistä. Kuljin pitkin kesää katsomassa ja hieman kuopsuttelemassa sen kasvupaikalla, josko edes jotain pientä elonmerkkiä olisi havaittavissa. No ei ollut, kunnes sitten kasvimaan kasvulavoja viikko sitten rikkaruohoista siistiessäni ja uutta kompostia niihin kärrätessäni sain melkein hieraista silmiäni ennen kuin tajusin näkemäni iloisen yllätyksen. Vaikka olen hyvin tietoinen kärhöjen oikuista olin jostain syystä varma Arabellan menetyksestä. Sen juurialue jäi nimittäin suojaamatta kevytsoralla viime syksynä kokonaan. No nyt ei taatusti enään niin pääse tapahtumaan, vaan suojaan kasvattini huolella talven varalle.

Toinen ilonaiheeni ovat laventelit, jotka myös vihreyttivä ruskeat ja elottoman näköiset versonsa kesän aikana  hitaasti, mutta varmasti ja tuottivat lisäksi siementaimia sorakäytävälle kasvulaatikoiden ulkopuolelle, josta ne varoen siirsin muiden laventelien joukkoon jatkamaan kasvuaan.

Myös etupihan muurikivipenkin edustan sepelikölle on ilmaantunut laventelivauvoja.

Näistä en ehkä ole ihan niin iloissani. Sormustinkukkien siementaimia nimittäin työntyy ja on työntynyt jo ainakin kolmen kesän ajan joka paikkaan, jossa ne vain vähänkin ovat saaneet raivattua sopivaa kasvutilaa itselleen. Olenkin poistanut niitä surutta ja  kovalla kädellä kompostiin, sillä muutoin ne valloittaisivat kukkapenkkini mieluusti kokonaan.

Kärhöt jatkavat kukintaansa edelleen.' Rouge Cardinalilla' on vielä nuppuja latvukseessa.

Aina ei myöskään mene toivotulla tavalla. Kasvimaalla kärhösalko kaatui loppukesän kovien tuulten aikana pitkin pituuttaan maahan murtaen samalla tolppajalan mennessään. Ville de Lyon ja tiukukärhö saivat jatkaa kukintaansa maan tasossa.