Vuoden 2024 puutarhatunnelmia 3

'Sarah Bernhardt'

Nyt ollaan puutarhatunnelmissa jo siinä vaiheessa kesää, kun pionit ovat alkaneet kukkia. Sarah on puutarhamme ensimmäisiä ja vanhimpia kiinanpioneja. Varma kukkija vuodesta toiseen.

Huono puoli kerrottukukkaisissa pioneissa on se, että vesisadetta ne eivät periaatteessa siedä juuri lainkaan. Hyvä puoli taas on se, että lähes poikkeuksetta kesän sattuessa olemaan hyvin kuiva ja helteinen, niin kappas vaan kuinka sattuukaan, niin johan pionien kukkiessa alkaa satamaan vettä. 

Meillä pioneja kasvaa useammassa penkissä. Nämä pionit kukkivat sisääntulon viereisessä penkissä.

Omenapuupenkin ihana ja melko uusi tulokas 'Santa Fe' kiinanpioni.

Tämän pionin olen muistaakseni ostanut muutamia vuosia sitten Lidlistä ja se on edelleen nimeä vailla.

Kaunis 'Duchesse de Nemours'.

Tämäkin nimettömänä ostettu. Luultavasti 'Moon of Nippon tai 'Nova'?

Kaksi takapihan isomman lankkupenkin neljästä atsaleasta kukki ensi kerran näyttävästi viime kesänä. Toinen niistä on (yllä oleva) Puutarhatalo Sydänmaalta vuonna 2020 hankittu puolalainen 'Feuerwerk'. Toinen on....

puutarha-atsalea 'Adalmiina' , joka värinsä puolesta on suosikkini. Tämäkin on hankittu Sydänmaalta.

Etupihan penkin matalavartinen japaninakileija taustallaan hopeahärkki.

Sitten puutarhamme mooseksenpalavapensas (Dictamnus) josta pidän tosi paljon. Se tuoksuu sitruunalta ja kuten kuvastakin näkee kasvutapa on hyvin pensasmainen. Mooseksenpalavapensas on ollut meillä jo vuosikaudet ja se on osoittautunut hyvin kestäväksi. Se vaatii kuitenkin ehdottoman kasvurauhan, sillä juurakko vaurioituu herkästi. Aniliininpunaiset kukat ovat kauniit ja orkideamaiset. Harmillinen haittapuoli on se, että aurinkoisella säällä siitä haihtuu eteerisiä yhdisteitä ja sen koskettaminen voi aiheuttaa allergista ihottumaa. 

                         

Lumipalloheisien kukinta oli viime kesänä hienoinen pettymys. Kaksi peräkkäistä hyvin helteistä ja kuivaa kesää olivat niillekin liikaa. Toinen ihan tonttimme rajalle varjoisaan penkkiin istutettu lumipalloheisi sentään kukki melko kauniisti.

Kuunliljat eivät sitävastoin meillä petä koskaan. Ne kukoistavat oli sää ja kesä ihan millainen tahansa.  

                               

Olen harmitellut mielessäni sitä, että tulin hankkineeksi ensimmäiset marhanliljasipulit vasta muutama vuosi sitten. Kyseessä on ’Claude Shride’ risteymä. Se on mainio, elinvoimainen, viininpunakukkainen lilja, joka lisäksi houkuttelee perhosia tuoksullaan.  

Istutin ne takapihan isompaan lankkupenkkiin ja ne ovat kukkineet upeasti. Viime vuonna hankin lisää marhanliljan sipuleita ja istutin niitä myös pienempään takapihan lankkupenkkiin. Kipinän, suorastaan roihun, marhanliljoihin sain nähdessäni Rikkaruohoelämää - blogin Betweenin uskomattoman upeat kuvat hänen ihanasti kukkivista liljoista vuoden 2022 heinäkuulta. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. 



Viime kesä oli suosiollinen siemenistä kylvetyille ja kasvihuoneessa esikasvatetuille harjaneilikoille. Nämäkin kukkivat kasvihuoneen vierustalla olevassa lankkupenkissä.

Sitten tienvarsipenkin sinikukkaisiin jaloritarinkannuksiin.

Kuinkahan monta kertaa olen yrittänyt istuttaa näiden sinikukkaisten kaveriksi valkokukkaista 'Galahad' lajiketta, sekä yrittänyt kylvää myös suorakylvönä penkkiin muita valkokukkaisia lajikkeita kertaakaan onnistumatta. 

Kukkien keskusta on näillä jaloritarinkannuksilla valkoinen. Lajikkeesta ei ole mitään muistikuvaa, mutta olen ostanut nämä vuosia sitten Järvenpään nyt jo lopettaneen Pihapalvelun Tertulta.

Jaloritarinkannusten huonona puolena on se, että ne pitäisi tukea ainakin tuulisella paikalla. Itse kuitenkin tuen näitä erittäin harvoin.  

 

Tällä kertaa viimeiseksi kuvaksi valikoitui ojanvarsipenkin kukkiva kupariheisiangervo 'Mindia'.