Translate

keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Vuoden 2024 puutarhatunnelmia 3




'Sarah Bernhardt'
Nyt ollaan puutarhatunnelmissa jo siinä vaiheessa kesää, kun pionit ovat alkaneet kukkia. Sarah on puutarhamme ensimmäisiä ja vanhimpia kiinanpioneja. Varma kukkija vuodesta toiseen.


Huono puoli kerrottukukkaisissa pioneissa on se, että vesisadetta ne eivät periaatteessa siedä juuri lainkaan. Hyvä puoli taas on se, että lähes poikkeuksetta kesän sattuessa olemaan hyvin kuiva ja helteinen, niin kappas vaan kuinka sattuukaan, niin johan pionien kukkiessa alkaa satamaan vettä. 



Meillä pioneja kasvaa useammassa penkissä. Nämä pionit kukkivat sisääntulon viereisessä penkissä.


Omenapuupenkin ihana ja melko uusi tulokas 'Santa Fe' kiinanpioni.


Tämän pionin olen muistaakseni ostanut muutamia vuosia sitten Lidlistä ja se on edelleen nimeä vailla.


Kaunis 'Duchesse de Nemours'.


Tämäkin nimettömänä ostettu. Luultavasti 'Moon of Nippon tai 'Nova'?

Kaksi takapihan isomman lankkupenkin neljästä atsaleasta kukki ensi kerran näyttävästi viime kesänä. Toinen niistä on (yllä oleva) Puutarhatalo Sydänmaalta vuonna 2020 hankittu puolalainen 'Feuerwerk'. Toinen on....



puutarha-atsalea 'Adalmiina' , joka värinsä puolesta on suosikkini. Tämäkin on hankittu Sydänmaalta.

Etupihan penkin matalavartinen japaninakileija taustallaan hopeahärkki.


Sitten puutarhamme mooseksenpalavapensas (Dictamnus) josta pidän tosi paljon. Se tuoksuu sitruunalta ja kuten kuvastakin näkee kasvutapa on hyvin pensasmainen. Mooseksenpalavapensas on ollut meillä jo vuosikaudet ja se on osoittautunut hyvin kestäväksi. Se vaatii kuitenkin ehdottoman kasvurauhan, sillä juurakko vaurioituu herkästi. Aniliininpunaiset kukat ovat kauniit ja orkideamaiset. Harmillinen haittapuoli on se, että aurinkoisella säällä siitä haihtuu eteerisiä yhdisteitä ja sen koskettaminen voi aiheuttaa allergista ihottumaa. 

                         

Lumipalloheisien kukinta oli viime kesänä hienoinen pettymys. Kaksi peräkkäistä hyvin helteistä ja kuivaa kesää olivat niillekin liikaa. Toinen ihan tonttimme rajalle varjoisaan penkkiin istutettu lumipalloheisi sentään kukki melko kauniisti.

Kuunliljat eivät sitävastoin meillä petä koskaan. Ne kukoistavat oli sää ja kesä ihan millainen tahansa.  




                               

Olen harmitellut mielessäni sitä, että tulin hankkineeksi ensimmäiset marhanliljasipulit vasta muutama vuosi sitten. Kyseessä on ’Claude Shride’ risteymä. Se on mainio, elinvoimainen, viininpunakukkainen lilja, joka lisäksi houkuttelee perhosia tuoksullaan.  



Istutin ne takapihan isompaan lankkupenkkiin ja ne ovat kukkineet upeasti. Viime vuonna hankin lisää marhanliljan sipuleita ja istutin niitä myös pienempään takapihan lankkupenkkiin. Kipinän, suorastaan roihun, marhanliljoihin sain nähdessäni Rikkaruohoelämää - blogin Betweenin uskomattoman upeat kuvat hänen ihanasti kukkivista liljoista vuoden 2022 heinäkuulta. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. 



Viime kesä oli suosiollinen siemenistä kylvetyille ja kasvihuoneessa esikasvatetuille harjaneilikoille. Nämäkin kukkivat kasvihuoneen vierustalla olevassa lankkupenkissä.



Sitten tienvarsipenkin sinikukkaisiin jaloritarinkannuksiin.


Kuinkahan monta kertaa olen yrittänyt istuttaa näiden sinikukkaisten kaveriksi valkokukkaista 'Galahad' lajiketta, sekä yrittänyt kylvää myös suorakylvönä penkkiin muita valkokukkaisia lajikkeita kertaakaan onnistumatta. 


Kukkien keskusta on näillä jaloritarinkannuksilla valkoinen. Lajikkeesta ei ole mitään muistikuvaa, mutta olen ostanut nämä vuosia sitten Järvenpään nyt jo lopettaneen Pihapalvelun Tertulta.


Jaloritarinkannusten huonona puolena on se, että ne pitäisi tukea ainakin tuulisella paikalla. Itse kuitenkin tuen näitä erittäin harvoin.  

 

Tällä kertaa viimeiseksi kuvaksi valikoitui ojanvarsipenkin kukkiva kupariheisiangervo 'Mindia'. 

12 kommenttia:

  1. Kivoja kesäisiä kuvia. Etenkin pidin noista atsaleoista ja mooseksenpalavastapensaasta, vau! Mullakin on valko-keltanen pioni, mutta sen lajike on "Jan van leeuwen". Kummallista, miten samannäköisiä lajikkeita voi olla noin monta. Luulisi, että yksi yhtä riittäisi. Helpottaisi munkin perennojen tunnistusta. Painin myös nimettömien kasvien kanssa 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionien tunnistaminen on minunkin mielestäni hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta, sillä niin paljon kukkiensa puolesta lähes samankaltaisia lajikkeita on olemassa. Olen ostanut pioneja, joissa on ollut lapussa vain pionin väri, eikä mitään muita tietoja. Ne pitäisi ehkä silloin jättää kokonaan ostamatta, mutta minulle kyllä riittää, jos ne ovat muutoin sopivia ja kauniita.

      Poista
  2. Voi, miten ihania! Pionit ovat tosi kauniita.

    VastaaPoista
  3. Kaikki on niin kaunista! Voi kun minun moosekseni joskus kasvaisi tuollaiseksi. Se on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen aivan mini, korkeintaan kaksi kukintovartta. Järvenpään Pihapalvelu oli huippuhyvä taimisto, kaiholla muistelen.

    VastaaPoista
  4. Ehkä mooseksenpalavapensas vielä jossain vaiheessa tulee sinut iloisesti yllättämään. Järvenpään Pihapalvelun Terttu on oikea tietoniekka. Vaikka mitä häneltä kysyi, aina löytyi oikea vastaus.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, täällä huutelee yksi marhanliljojen suuri ystävä. Mahtavat marhat sinulla! Ne jakavat vähän mielipiteitä, kun eivät ole niin näyttäviä (tai minun mielestäni kyllä ovat) kuin esim. tarhasarjaliljat ylöspäin katsovine kukkineen. Olen aina niin onnellinen, kun näen jollakulla marhanliljoja.
    Mooseksenpalavapensas on sinulla myös upea. Minä olen sen kasvattanut itselleni siemenestä ja se on ollut aika hidas kasvamaan. Se pitäisi siirtää ja pelottaa alkaa sitä kaivamaan ylös. Edes pikkutaimena se ei isommin pitänyt paikanvaihdoksesta.
    Aivan ihania kesäisiä kuvia kaikki, vaikka nyt nuo vain nostin esiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hurahdin marhanliljoihin kyllä heti kerrasta. Betweenillä on kyllä aivan upeita, erilaisia marhanliljoja. Pitääkin muistaa kysyä häneltä miten eri lajikkeet ovat hänellä menestyneet. 'Claude Shride'n pitäisi olla yksi kestävimmistä risteytyksistä, mutta olisi kiva kokeilla myös muitakin.
      Mooseksenpalavapensas on upea, mutta sen siirtäminen on kyllä iso riski.
      Kiitos.

      Poista
  6. Ihana nähdä puutarhastasi laajempia kuvakulmia, on niin kaunista! Katselin kolmatta pionikuvaa ja siinä näkyi havu pionin lähistöllä, onko se pesäkuusi? Kuinka lähellä se kasvaa pioneja? Näyttää nimittäin kauniilta.
    Mooseksenpalavapensas on myös tosi kaunis, olen sitä haikaillut, mutta nuo eteeriset höyryt ovat vähän hillinneet hinkua.
    Minäkin olen huokaillut Betweenin marhanliljojen kuvia ja pitää varmasti hankkia niitä itsellekin, koska näyttävät niin kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kolmannessa kuvassa on tosiaan pesäkuusi, mutta se kasvaa kyllä melko kaukana pioneista. Kuvakulma näet vääristää melkoisesti. Sanotaan, että ihan pionien lähelle ei saisi istuttaa ainakaan mitään voimakaskasvuista perennaa/kasvia. Siksi kai pionit usein istutetaankin omiksi ryhmikseen erilleen muista kasveista. Minä olen istuttanut meillä pionien juurelle maanpeittokasveja ja sipulikukkia, sillä niistä niille ei ole mitään haittaa. Varmasti paljon muitakin hentojuurisia kasveja löytyy istutettavaksi niiden juurelle.

      Poista

      Poista
  7. Kauniita kuvia . Ritarinkannusta pitäisi varmaan istuttaa suureen ryhmään kuten sinulla niin ehkä tukea ei tarvita Näitä erilaisia linjoja olen muutamia nyt saanut vaihdossa mutta en muista mitä.Mooseksenpalavaa pensasta ei minulla ole. Kuunliljoja minulla on useita ja sain varmaan 4 lajia taas uutta vaihdossa .
    Ne ovat aina kauniita keväästä asti .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä meilläkin ritarinkannukset kannattaisi tukea, sillä jos kesä on tuulinen ainakin osa isohkon ryhmän varsista saattaa silloin lakoontua ikävästi. Olen sangen laiska tukemaan kasveja ja lisäksi mahdollisimman huomaamaton tuenta tuottaa minulle vaikeuksia.
      Kuunliljat ovat luottokasvejani ja meillä niitä onkin varmaan satoja. Lajikkeitakin löytyy muutamia erilaisia.

      Poista