Kukinta on vauhdikasta

Lehtoängelmä on kukkinut nyt tosi pitkään. Hankin tämän pienenä taimena Huovilan kartanosta.

Mooseksenpalavapensas.

Loistosalvia ja taustalla jalopähkämö

 Perhoangervo Gillenia trifoliata.

  Tommolan tilalta hankittu hauska sarvitähkämunkki Phyteuma scheuchzeri.

Laventelit ja minttu kasvimaan kasvilavassa.

Kurjenpolvi

Silkkiunikot Riva del Gardalta Italiasta.

Keijuangervo  ja tummaruusuangervo 'Anthony Waterer' suloisesti sekoittuneina.

Keijuangervo 'Little Princess' ja tässäkin sekaan eksynyttä 'Anthony Watereria' kasvihuoneen vierustalla. Taustalla töyhtö-  ja vasta hankittu kupariheisiangervo. 

Palavarakkauskin aloittelee kukintaansa.

Jalopähkämö Stachys grandiflora sekä....

taustallaan loistosalvia ja värililjat.

Kultahelokki Oenothera fruticosa.

Verikurjenpolvi 'Max Frei'

Jalokallioinen Erigeron speciosus

Morsiusleinikin kerrottu muoto.

 Ihana siemenistä kylvämäni leimurakkaus Lychnis Arkwrightii.

Tähtiputki. (Astrantia) Huovilasta hankittu tämäkin.

Kivirinteen kivikkokilkka Cymbalaria pallida.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal' aukaisi muutamia päiviä sitten ensimmäisiä kukkiaan.

'Rouge Cardinal'

 

Jalokärhö 'The President'

Mukavaa viikkon jatkoa kaikille.

Harjaneilikat

Viime vuonna siemenistä kasvattamieni harjaneilikoiden kukinta on ollut nyt  ilahduttavan runsasta.

Harjaneilikkahan on kaksivuotinen eli....

se kukkii vasta kylvöä seuraavana vuonna. 

Värit kukissa ovat hyvin moninaiset....

ja tuoksu tosi miellyttävä....

Kukkien muoto on kivan puolipyöreä.

Harjaneilikat kasvavat minulla muurikivipenkissä.....

kuunliljojen edustalla ja jalokärhöjen juurella.

Olen kuvannut näitä lähes päivittäin ja samalla ihmetellyt miksen ole kylvänyt näitä vielä enemmän.

Kukkien sävyt sointuvat kauniisti ja luontaisesti toinen toisiinsa.

Valkoiset kukat tasapainottavat muutoin värikästä kukintaa.

Myös ketoneilikka kukkii muurikivipenkissä.....

samoin kuin nämä Riiasta ostamani, siemenistä kasvatetut sulkaneilikatkin. 

Harmikseni aiemmat, myöskin siemenistä kasvattamani ja jo pitkään hyvin viihtyneet sulkaneilikat, ovat kukkineet tänä kesänä tuskin lainkaan.

Sää meni täällä meillä nyt melko viileäksi (+16 astetta varjossa) ja pilviä on kertynyt taivaalle sen verran paljon, että kohta varmaan sataa.

Ihana Flammentanz köynnösruusu

 

Muistan vieläkin varsin hyvin miten aikoinaan hiki päässä kaivoin tälle Flammentanzille kasvupaikkaa silloin sisääntulon vielä hyvin kapeaan, saviseen ja kiviseen kukkapenkkiin. Apuna minulla oli tietenkin lapio, mutta rautakanki lienee harvemmin istutuksessa apuna käytetty työkalu.



Talomme perustuksia tehtäessä oli näet talon alle ajettu laajasti mm. tienpohjaa ja kiviä, jotka sitten raskailla koneilla oli tampattu mahdollisimman kantavaksi. Arvata saattaa, että myös kaivamani kohta kukkapenkissä lähellä taloa oli samaa kovaa, savista ja kivistä maata.



Reilusti kuusikymmentä senttiä leveän ja yhtä syvän istutuskuopan kaivaminen oli kyllä vaikein rasti mitä olen tehnyt kaivamisen osalta tällä pihamaalla. Hieman pintamaata kaivettuani sain huomata ettei kaivuu pelkällä lapiolla enään onnistu, vaan tässä vaiheessa jouduin hakemaan rautakangen avuksi. Sillä kankesin ja irroitin vastaan tulleita kiviä betoninkovasta, savisesta maasta hitaasti yksi kerrallaan.

Kun sain kuopan lopulta kaivettua sen verran syväksi, että pääsin seisomaan sen pohjalle, aloin leventää sitä sivusuunnassa iskemällä rautakangella päin kuopan reunoja voimieni takaa saadakseni maa-aineksen irtoamaan edes hieman nopeammin.



No, kaivuuhomma kesti loppujen lopuksi useamman päivän ajan, ennenkuin pääsin itse istutushommiin.

Kului  jonkin aikaa istutuksesta, kun mieheni yllättäen huomautti minulle vasemman rintani olevan jostain syystä suurempi kuin normaalisti. No lääkärireissuhan siitä mieheni kehoituksesta tietenkin tuli. Rinta ultrattiin ja siitä otettiin lisäksi myös ohutneulanäyte, jonka tulosta jouduin odottamaan kaksi vähemmän rattoisaa viikkoa. Enpä tiedä kumpi meistä, mieheni vai minä, jännitti tulosten odottelua enemmän. Veikkaan kuitenkin ensiksimainittua. 

Tuloksia odotellessani aloin arvella vaivani ehkä johtuvan hankalasta kaivuuprojektistani. Arveluni osoittautui oikeaksi. Rinta oli kuin olikin ärsyyntynyt kaivuusta ja kovaan maahan lyömistäni kovista iskuista. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Ruusu on korvannut vuosien aikana kauniilla kukinnallaan moneen kertaan sen kaivuusta aiheutuneet harmit ja nyt voin jo hymyillen muistella sen mukanaan tuomaa sattumusta. 

Mieheni totesi tapauksen jälkeen, että nyt kaivuuhommani kyseissessä penkissä taatusti loppuvat ja hankki kaivinkoneurakoitsijan lähes saman tien paikalle. Penkistä tulikin kaivuun ansiosta suuri, kolmion muotoinen ja sopivasti hieman alaspäin laskeutuva.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.

Sormustinkukat ja ritarinkannukset

Siemenistä havupenkkiin kylväytyneitä sormustinkukkia. Ne tekivät lehtiruusukkeensa viime kesänä enkä hennonut niitä poistaa, vaan annoin olla.

Kuten joku ehkä muistaakin, meillä sormustinkukat tapaavat aina tehdä aivan valtavasti siementaimia ympäri penkkejä ja niistä tulee silloin lähes rikkaruohojen kaltaisia. Ongelma poistuisi kukinnan jälkeisellä ajoissa tehdyllä varsien leikkauksella, mutta yleensä olemme siinä vaiheessa mökillä ja  leikkaus jää siitä syystä tekemättä.

  Muutoin kyllä sormustinkukat ovat minusta erittäin kauniita puutarhassa.

Jaloritarinkannuksia en ehtinyt tukea ennen sateita. Tuentaa en tosin tee yleensä muutoinkaan, elleivät sääolot sitä välttämättä vaadi.

No, nyt olisisivat siniset kaunottaret kyllä tuennan vaatineet.

Sateesssa ritarit taipuivat surullisen näköisesti maahan. Olisivatkohan nuo tehneet sen myötätunnosta pioneja kohtaan, jotka nekin retkottivat samassa penkissä pitkin pituuttaan maata syleillen.

 No eihän jälkikäteen tehty tuenta tietenkään enää hyvin onnistu, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Mukavaa sunnuntaita.

Kasvihuoneen kuulumisia

Tomaatit ja kurkut ovat saaneet maistaa  lähes ennätysmäisestä lämmöstä ja helteestä tänä kesänä. Kasvihuoneessa kattotuolien alapaarteiden päälle viritetty iso ja yhtenäinen varjostusverkko on suuri apu suoraan ylhäältä porottavaa auringonvaloa vastaan. Kasvihuoneen molemmissa päissä olevat automaattiset luukunavaajat myös auttavat ilman kiertämisessä ja pahimman kuumuuden torjumisessa.

Meillä kasvihuoneen lämpömittari näytti edellämainituista aputoimenpiteistä huolimatta melkoisia lukemia pahimpien helteiden aikana. Enimmillään lämpö mittarin mukaan nousi jopa 37,5 asteeseen. Se on tietenkin aivan liikaa, sillä kun lämpötila nousee lähelle kolmeakymmentä astetta kasvu sekä tomaattien muodostuminen ja kukkien hedelmöityminen alkavat jo kärsiä. Öisin lämpötila taas saattoi laskea melkoisesti päivälämpötilaan verratessa.

Olen iloinnut siitä, että Blumat-kastelujärjestelmä on toiminut moitteettomasti ja kastelun suhteen on saanut olla huoleton. Isoa vesitynnyriäkään ei ole tarvinnut täyttää usein, mitä nyt välillä aina vain tarkistaa, että vettä on varmasti riittävästi tomaattien ja kurkkujen saatavilla.

Kurkuista olemme päässeet jo jonkin aikaa nauttimaan samoin kuin yökylässä olleet lastenlapset, joille kurkut ovat maistuneet todella hyvin.

Tomaatin raakileet ovat vielä melko pieniä, ja uskon sen johtuvan liiallisesta kuumuudesta.

Paprikoita ja chilejä en tänä vuonna ole kylvänyt lainkaan. Ehkä taas ensi vuonna?

Siemenistä kylvämäni ja lämpöä rakastava kelloköynnös on viihtynyt  hyvin kasvihuoneessa. Siirsin sen sisätiloista heti taimivaiheen jälkeen suoraan kasvihuoneeseen nauttimaan valosta ja auringosta.

Kasvihuoneen kulmalla olevassa ruukussa kasvaa siemenistä kasvattamaani tuoksuhernettä. 

Läheisellä pellolla vuokraviljelijä kasvattaa tänä kesänä valkokukkaista, kaksivuotista kuminaa.  

Mukavaa viikonloppua kaikille.