Translate

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Sormustinkukat ja ritarinkannukset


Siemenistä havupenkkiin kylväytyneitä sormustinkukkia. Ne tekivät lehtiruusukkeensa viime kesänä enkä hennonut niitä poistaa, vaan annoin olla.


Kuten joku ehkä muistaakin, meillä sormustinkukat tapaavat aina tehdä aivan valtavasti siementaimia ympäri penkkejä ja niistä tulee silloin lähes rikkaruohojen kaltaisia. Ongelma poistuisi kukinnan jälkeisellä ajoissa tehdyllä varsien leikkauksella, mutta yleensä olemme siinä vaiheessa mökillä ja  leikkaus jää siitä syystä tekemättä.


  Muutoin kyllä sormustinkukat ovat minusta erittäin kauniita puutarhassa.


Jaloritarinkannuksia en ehtinyt tukea ennen sateita. Tuentaa en tosin tee yleensä muutoinkaan, elleivät sääolot sitä välttämättä vaadi.


No, nyt olisisivat siniset kaunottaret kyllä tuennan vaatineet.


Sateesssa ritarit taipuivat surullisen näköisesti maahan. Olisivatkohan nuo tehneet sen myötätunnosta pioneja kohtaan, jotka nekin retkottivat samassa penkissä pitkin pituuttaan maata syleillen.


 No eihän jälkikäteen tehty tuenta tietenkään enää hyvin onnistu, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Mukavaa sunnuntaita.

14 kommenttia:

  1. Kauniita ovat molemmat! Minä en aikaisempina vuosina tukenut ritarinkannuksia, mutta ne pysyivät hyvin aitan kulmalla pystyssä nauhusten takana. Nyt alueen myllytyksen ja taimien jakamisen jäljiltä huomasin tukemisen tarpeen. Ehkä tässä suojaisassa paikassa jatkossa ne pärjäävät paremmin, kunhan taimet vankistuvat ja neilikkaruusut kasvavat edessä.

    VastaaPoista
  2. Viime kesänä ritarinkannukset pysyivät tosi hyvin pystyssä johtuen siitä, että sateita ja tuulta ei ollut kukinnan aikana. Mahdollisimman näkymätön kasvien tuenta on taitolaji ja siihen minun pitäisi paneutua kunnolla. Tuulelta suojainen kasvupaikka on varmasti oiva ritarikannuksille.

    VastaaPoista
  3. Ihania, näyttäviä ! Ostimme Plantagenista yhden ritarinkannuksen astiataimena. Loman kunniaksi halusimme jotain piristystä repsahtaneeseen pihaan. Saa nähdä pääseekö meidän kannus lähellekään teidän kasvien mittoja 🙂 On se tosin jo kohtalaisen korkea nytkin. Ei näytä kaipaavan tukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritarinkannukset ovat meillä aina uskollisia kukkijoita. Olen istuttanut myös yhden valkoisen joukkoon, mutta se menehtyi.
      Menestystä omalle ritarillesi.

      Poista
  4. Vähän samoja tukiongelmia meilläkin. Pionit olin kyllä tukenut, mutta sade hakkasi terälehdet irti kukinnoista maahan, ja ne joista terälehdet ei irronneet taipuivat tuen yli kukka maata vasten. Ei auttanut varovainen sadevesien ravistelu, eivät jaksaneet nousta. Onneksi kaikki pionit eivät vielä olleet parhaassa kukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin joskus jostakin lehdestä, että pionit kannattaisi tukea isosilmäisen verkon varaan. Neljä tolppaa kasvin kulmiin ja verkko kiinnitetään siten, että sitä voi nostaa sitä mukaa kun pionin varret kasvavat. Kun itse kukat aukeavat ne lepäävät verkon päällä.

      Poista
  5. Sormustinkukkien lumo kuulu lapsuuteni kesiin. <3
    Yritin vuosia etsiä omaan Suomen puutarhaani keltaisia sormustinkukkia, mutta turhaan.
    Nyt jos saisin valita, ottaisin persikansävyistä 'Dalmatian Peach'-lajiketta kernaasti puutarhaani. <3
    Ihania kaikki!

    Suloista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuden kesiin liittyvät kasvi ja kukkamuistot ovat rakkaita ja kulkevat mukana koko loppuelämän.
      Kiitos samoin sinulle Susanna.

      Poista
  6. Sormustinkukat ja ritarinkannukset ovat molemmat lemppareitani. Molemmat talvehtivat minulla nyt huonosti. Viime kesänä sormustinkukan ruusukkeita oli runsaasti, mutta nyt kesällä niitä nousi huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa harmi. Uskon, että meillä nuo muurikivipenkit saavat perennat talvehtimaan hyvin. Edes tuona pahana talvena ei menetyksiä tullut juuri lainkaan.

      Poista
  7. Kauniin väriset ritarinkannukset! Pidän tuollaisista, missä on valkea "silmä" keskellä, ne ovat raikkaamman näköisiä kuin tummakeskustaiset. Minulla etupihan isot ritarinkannukset pysyivät jopa siinä kuunvaihteen myrskyssä tukevasti pystyssä, mutta viime kesänä takapihalle siirtämäni pienemmät alut kaatuilivat ja jopa nousivat juurineen ylös. Luulen, että etupihan penkissä olevat ovat parin kuivan kesän takia tunkeneet juurensa niin syvälle, että se auttoi pystyssäpysymisessä, toki niiden vieressä oleva aitakin suojasi omalta osaltaan. Pitää muistaa nesi vuodeksi laittaa jotain tukea takapihan ritareille, tältä vuodelta se on jo myöhäistä. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  8. Anna sormustinkukkien rehottaa! Ovat niin näyttäviä ja kukkivat kauan.
    Joo,ei pahan kohtuutta.

    VastaaPoista