Tohdinpa melkein väittää

Tohdinpa melkein väittää, että kuunliljat ovat yksiä varmimpia ja kestävimpiä kasveja puutarhassamme. Ne kukoistavat olipa kesä lähes millainen tahansa. Olisiko syynä osin savensekainen kasvualusta. Niin tai näin, ne kasvavat aina yhtä reheviksi ja kauniiksi. Pehkot ovat valtavia ja niinpä niiden alustat pysyvät rikkaruohoista melko puhtaana. 

Minulla on sekä kirjavalehtisiä, että yksivärisiä kuunliljoja. Kuvissa vain osa puutarhamme lajikkeista.

Mitä enemmän lehdissä on vaaleaa väriä, sitä aurinkoisemmassa paikassa ne viihtyvät.

 Tässä ne kasvavat kahta puolta tuoksuköynnöskuusamaa, josta jouduin leikkaamaan talven jäljiltä paljon kuivuneita oksia.

Tässä kahta eri kuunliljalajiketta reunustamassa kärhöpenkin talon puoleista reunaa.

Täytyy vielä lopuksi todeta, että kuunliljat antavat mielestäni kaunista ja yhtenäistä ilmettä etenkin laajempiin istutusalueisiin.

Ensimmäiset pionit avasivat kukkansa

Ensimmäiset kiinanpionit aloittivat kukintansa. Tässä omenapuupenkin tuntematon pioni. Olen ostanut tämän mitä ilmeisemmin Lidlissä muutamia vuosia sitten myynnissä olleista pionien juurakkovalikoimista ja nimilappu on ajautunut hukka nimiseen paikkaan.

Vasta muutama kukka on täysin avautunut.

Sisääntulopenkin kiinanpioni 'Karl Rosenfield' on ollut vuosia varma kukkija. Sen vierellä kasvavat vielä nupuillaan olevat 'Sarah Bernhardt' ja 'Bowl of Beauty'.

'Karl Rodenfield'

 Mukavaa viikonloppua.

Sisääntulon ruukkukukat

Koko kesän runsaasti ja kauniisti kukkivat kesädaaliat valikoituivat taas sisääntulon kahta puolta oleviin isoihin ruukkuihin. Kukat ostimme tutulta, pelkästään kesäkukkia myyvältä kauppiaalta Hyvinkäältä.

Ruukuissa on myös melko perinteeksi tullutta hopeavitjaa, eli hopeaputousta, josta pidän todella paljon. Kesän aikana se tuuhistuu ja venyttää versonsa hyvin pitkiksi.

Toisen ruukun daaliat.

Myös havupenkin kannon päällä olevassa isossa ruukkussa on saman toimittajan kaksi hieman eriväristä daaliaa sekä....

jouluasetelmaan ostamani pikkuinen sypressi. 

Hopeavitjaa tuli yhtäläisyyden vuoksi tähänkin ruukun juurelle.

Nämä pikkuorvokit olivat siementäneet havupenkkiin. Kaivoin ne ylös ja istutimme yksissä tuumin ne mummin murun kanssa saviseen koristeruukkuun.

 Vielä jäi penkkiinkin runsaasti siementaimia.

Catawbiense kukkii

Puistoalppirsuusu 'Catawbience Grandiflorum'  kukkii alppiruusuistamme aina viimeisenä.

Kukinta on nyt todella runsas ja näyttävä.

Osa oksista kaartuu pitkälle nurmikolle ja mietinkin ennen kukintaa, pitäisikö oksia kenties hieman lyhentää. Kukinnan alkaessa tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Ehkä oksat saa tuettua jollain konstilla hieman pystympään, eikä niitä tarvitsisi leikata.

'Catawbience Grandiflorum' on ihan ensimmäisiä hankkimiamme alppiruusuja. Se on  ehkä vieläkin  kaikkein yleisin ja tunnetuin Suomessa.

Kukinta aikaistui lämpimien ja helteisten päivien ansiosta muilla puutarhamme alppiruusuilla. Kuumimpien hellepäivien aikana Catawbiencen nuput olivat kuitenkin vielä aukeamatta ja hyvä niin, sillä sään viiletessä ja kukinnan alkaessa, siitä on saanut nauttia nyt pitkään.

Rodojen juurelle olen hakettanut aina ajoittain kuusenkäpyhaketta ja se näyttää olevan niille mieleen. Ne saavat myös sekä peruna- että rodolannosta kaksi kertaa kesässä. Mieheni kastelee myös muutaman kerran kesän aikana alppiruusuja,  etenkin pitkien ja sateettomien hellejaksojen sattuessa kohdalle.

Alppiruusujen juuristo on pieni ja melko lähellä maanpintaa. Joka kevät suojaamme alppiruusut varjostusverkoilla, sillä rodot ovat arkoja kevätauringolle ja tuulelle.

Alppiruusuja emme ole liiemmin joutuneet siirtämään, mutta sen voi tehdä joko aikaisin keväällä ennen kasvuun lähtöä, tai syksyllä, kun kasvi on vaipunut lepotilaan. Siirtäessä kannattaa kaivaa tarpeeksi iso paakku ja huolehtia myös hyvin kastelusta.

 Onnistuin eilen muutaman yrityksen jälkeen saamaan kuvan kimalaisesta. Kimalaiset vierailevat  hyvin mielellään alppiruusujen kukissa ja niiden iloinen pörinä kuuluu aina ohi kulkiessa.

Mustilassa

Ensimmäinen kesäkuuta lähdimme mieheni kanssa käymään Mustilan arboretumissa katsomassa alppiruusujen ja atsaleojen kukintaa. Valtettavasti osa alppiruusuista ei vielä kukkinut, mutta atsaleat sen sijaan olivat ihan parhaimmillaan. Tässä maistiaisia.

                     

                     

                      

                      


                    

Ihania Itoh - pioneja.  

                   

                   

Arboretumista löytyi myös puutaidetta.

 

Riippukeinujakin löytyi useampia polun varrelta.

Mustilan arboretumin taimimyynnistä ostimme tämän köynnöksen. Minulle kävi kuitenkin pieni kömmähdys. Vasta kotiin tullessani huomasin köynnöksessä kiinni olevasta lapusta löytyvän ainoastaan sen hinta. Niinpä köynnös onkin nyt nimetty "Venlan köynnökseksi", sillä lapsenlapseni istutti sen ihan omatoimisesti takapihan lankkupenkkiin.  

                             

Mustilan puutarhan taimimyymälästä ostimme tämän 'Avant Garde' tarhaviinikärhön. 

Lainaus suoraan taimimyymälän sivulta.

Nimensä mukaisesti tarhaviinikärhö 'Avant Garde'sta saat säväyttävää upeutta puutarhaasi!  'Avant Garde'n kukat ovat hyvin erilaiset verrattuna muihin tarhaviinikärhöihin. Kukan keskustassa on tiheästi pieniä vaaleanpunaisia terälehtiä, jotka muodostavat alempana olevien, suurempien syvän tummanpunaisten terälehtien päälle puolipallon. Tarhaviinikärhön tapaan se on helppohoitoinen ja nopeakasvuinen. Kukat muodostuvat uusiin versoihin ja se suositellaan alasleikattavaksi vuosittain.

Ostin taimimyymälästä myös rantalaukkaneilikka 'Splendens'sin ja laukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'in sekä....

 'Blue denim' kääpiökurjenmiekan.