Translate

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Kukintavuorossa parhaillaan.

 

Jalopähkämö Stachys macrantha

Jalopähkämö on kärsinyt kuivuudesta ja helteestä. Kuten kuvasta näkee, lehdet ovat menettäneet vihreän värinsä ja muuttuneet hailakoiksi. Itse kukintakin lähti hitaasti käyntiin. 

Kastelu ja lannoitus saa toivottavasti  lehtien värin palautumaan hiljalleen normaaliksi ja myös kukinnan elpymään.


Ritarinkannukset ovat kukkineet meillä jo jonkin aikaa ja ovat pysyneet nyt myös tukematta hyvin pystyssä. 


Hankin aikoinaan valkoisen jaloritarinkannuksen (nimilapun mukaan lajike oli 'Percival)', tarkoituksena saada aikaan kaunis sinivalkoinen ryhmä, mutta jostain syystä istuttamani kasvi ei noussut enää penkistä istutusta seuraavana kesänä.


Tässä puolestaan kukintaansa vasta aloittava ritarinkannus, jonka lajiketta en nyt valitettavasti muista.


Kukan väri on melko erikoinen. 


Puutarhan täyttää parhaillaan myös jasmikkeiden suloinen ja miellyttävä tuoksu. 


Muutama värililjakin on avannut jo kukkansa. 


Liljakukot ovat olleet meillä taas suurena riesana tänä kesänä. Nämä kuvissa olevat ovat kuitenkin säästyneet niiden hyökkäyksiltä.






 25. 6 otetussa kuvassa keltaiset liljat kukkivat runsaasti. Nyt kukinta alkaa jo hiipua kohti loppuaan.


Helle jatkuu yhä edelleen. Muistetaan siis suojata itsemme liialliselta auringonpaisteelta. 
Mukavaa viikonloppua. 

13 kommenttia:

  1. Liljakukot ovat meilläkin riesana, niitä on ollut todella paljon. Jasmikkeen tuoksu on ihana, minusta vähän mansikkainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä olen uhannut hävittää kaikki liljat liljakukkojen takia, mutta pelkän ajatuksen asteelle asia on jäänyt.
      Tuoksu on kyllä tosi miellyttävä.

      Poista
  2. Kovasti nyt jasmikkeet kukkivat ja tuoksuvat. Miulle kävi samoin tuon valaksen ritarinkannuksen kanssa, oisko liian varjosessa kun aamupäiväaurinko vuan piäsöö paistamaan. Harmi nuo liljakukot, meille eivät oo vielä lentäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa hyvin olla, että ritarinkannuksen väri jää hailakaksi liian varjoisessa paikassa.
      Voit olla todella onnellinen, että liljasi ovat säästyneet liljakukoilta. Alkavat olla meillä osalla lajikkeista jokavuotinen vaiva.

      Poista
  3. Kiitos. Hyvää😊 viikonloppua myös sinulle. 😊

    VastaaPoista
  4. Ritarinkannukset ovat upeita, tykkään niistä kovasti. Harmittaa kun omalta pihalta tuntuvat jostain syystä katoavan.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kukkasen nimestä;-)) Minulle selvisi äidin istuttaman kukan nimi. Ensimmäisessä kuvassa on kukkia, joita kasvaa minun kotipaikalla.

    VastaaPoista
  6. Jalopähkämö on upea isona alana kukkiessaan. Tahtoo vaan vallata pikkuhiljaa liikaakin alaa, pakko kurittaa välillä.
    Upeat ritarit! Minusta tuntuu että sama kasvi saattaa kukkia eri vuosina hieman eri sävyisinä, oletko huomannut samaa?
    Liljatkin näkyy aloittelevan. Vaivaako siellä liljakukot? Olin aivan äimänä, kun löysin useammasta paikasta liljakukon mönjää ja kehittyviä toukkiä, yäk! Ikinä ennen ei ole ollut.

    VastaaPoista
  7. Jalopähkämö on tosiaan kärsinyt kuivuudesta. Minulla sitä kasvaa kahdessa paikassa, joista toinen on hivenen varjossa. Siellä kukinta on runsaampaa ja lehdet vihreämmät.
    Tänä kesänä ötököitä riittää joka lähtöön ja liljakukkoja on tullut metsästettyä ahkerasti. Lehdet on paikoin syöty liljoilta repaleisiksi, mutta nuput ovat onneksi säästyneet.
    Sinulla on hienoja ritareita. Tuon valkoisen väritys onkin aika metka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoisempi kasvupaikka olisi nyt jalopähkämölle kyllä tarpeen.
      Liljakukot alkavat olla ihan jokavuotinen vaiva ja se kyllä harmittaa.
      Jaloritarinkannuksen pitäisi olla väriltään vaalean sininen, mutta nyt se näyttäytyy kuvassa olevan värisenä.

      Poista
  8. Sinulla on kauniin värisiä liljoja! Kyllä kun näitä katselee niin haluaisi marssia kauppaan ostamaan ihan hirveät määrät itsellekin 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Osa liljoista on vielä nupuillaan ja laitan lisää kuvia kunhan ne kukkivat.

      Poista