Ruukkukukat

Kesäkukillekin nyt lopuillaan oleva kesä on tuntunut olevan hieman liian helteinen. Jopa isossa puusaavissa olevat pelargoniatkin ovat olleet kukinnassaan jotenkin yllättävän tahmeita.

Saattaa tosin olla, että lannoitusta olisi saanut antaa niille enemmän kuin mitä tarjosin.  

Yksi ehdoton suosikkikesäkukkani on jo pitkään ollut lamoavasti kasvava, helppohoitoinen ja pitkälle syksyyn kukkiva siniviuhka. Se ei näytä pettävän koskaan. Oikea ruukussa kasvatettava aarre. Se kestää hyvin paahdetta, tuulta ja sadetta ja mikä parasta, kuihtuneita kukkia EI TARVITSE NYPPIÄ lainkaan.

Aurinkoisella paikalla se tosin vaatii melko paljon vettä ja siksi olenkin kasvattanut sitä isossa ruukussa, jossa multa pysyy kasteltaessa pidempään kosteana. 

Ruukussa on sekä sini- että punakukkaista siniviuhkaa ja värit sointuvat ihan kivasti toisiinsa.

Joka vuosi päätän olla ostamatta petunioita. Kuitenkin nämä, myös tarhaverbenaa sekä punakukkaisia petunioita sisältävät amppelit, etsiytyivät kuin huomaamatta ostoskärryihin kesäkukkaostoksilla käydessämme. Ja voi sanoa, että kuihtuneiden kukkien nyppimistä on taas kerran riittänyt ihan kyllästymiseen saakka. 

Petunia-amppeleiden paikka on myös vaihtunut kesän aikana tiuhaan, etenkin etsiessäni helteiden aikana niille soveliasta paikkaa. Milloin vein ne kasvihuoneen ikkunan viereen roikkumaan, milloin taas....

hieman varjoisampaan paikkaan paviljonkiin punakukkaisten miljoonakelloamppeleiden seuraksi. 

Tässä yksi amppeleista siirrettynä takapihalla olevaan huvimajaan pahimmalta auringolta suojaan. Mikään niille osoitettu paikka ei kuitenkaan ole ollut toinen toistaan parempi.

Entäs sitten nämä Tumbelina Mariat? Tosi kauniita kyllä, mutta kuihtuneiden kukkien nyppimistä riittää valitettavasti näissäkin.  

Näitä minulla on lisäksi vielä yksi amppelissakin kasvava.

Takaisin kasvihuoneen edustalle. Omista siemenistä kasvatettuihin samettikukkiin olen suht' tyytyväinen. Samettikukathan kestävät hyvin paahdetta. Ne kukkivat edelleen ja piristävät kivasti värillään etenkin näin syyskesällä.

                   

                           Tässäkin ruukussa multatilaa riittää.      

Mitä sitten sanoisi kasvihuoneen oven toisella puolella olevista, kylvämistäni tuoksuherneistä. No kukinta lähti hitaasti käyntiin, mutta alun hitaudesta päästyä on kukintaa riittänyt tasaisesti. 

 Kukkien värit ovat kyllä todella kauniita. Harmi vain, että sisällä maljakossa tuoksuherneet eivät kestä pitkään.

Myöskin takapihalle rantautunut ruukussa kasvava kalla on tehnyt tasaisesti kukkia koko kesän. 

Sisäänkäynnin portaiden molemmin puolin olevissa ruukuissa kasvavat talvetetut äitienpäiväruusut ja jälleen yksi suuri suosikkini hopeavitja josta pidän todella paljon.

Loppuun pakko laittaa vielä kuvia terassin portaiden vierellä kasvavista kelloköynnöksistä, jotka nyt ovat alkaneet vauhdilla aukoa nuppujaan. 

Kelloköynnöksen kukka on kivan vahamainen.

Tässäpä oli pieni yhteenveto tämän osin hyvin kuuman ja helteisen kesän ruukkukukkiin. 

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa.