Translate

lauantai 12. helmikuuta 2022

Lomamuistoja Toscanan auringon alta

 


Nyt kun korona on jyllännyt jo kolmatta vuotta, eikä ulkomaille matkustaminen ole tässä tilanteessa kovin järkevää, päätin palata ikimuistoisiin lomatunnelmiin  ja ilahduttaa samalla myös teitä näillä lomakuvilla.
 

                   

Kuvat ovat siis lomamatkaltamme Toscanasta toukokuussa 2016 . Tässä kuvia Stiasta käsin käymästämme vierailusta Cortonassa, Toscanan vanhimpiin kuuluvassa todella upeassa kaupungissa.


                   



Cortona sijaitsee Arezzon maakunnan kaakkoisosassa ja korkean Monte Egidio- vuoren rinteellä 650 m merenpinnan yläpuolella.


Hulppeat näkymät rinteeltä alas laaksoon.


Kaupungissa oli todella runsaasti mielenkiintoista ja mieleen painuvaa näkemistä.


Kauniisti muotoon leikattuja pensaita ja ruukkuistutuksia asuintalon puutarhassa.




Sisäpihan pensas- ja ruukkuistutuksia.






Kapeat, kivetyt kujat ja kadut suorastaan houkuttelivat tutkimaan mitä niiden varrelta oikein mahtaakaan löytyä.
                    
                    

                    
                   
                               
                        

Erittäin jyrkkä lasku katua alas.



                   

Hauska kivipenkki.

                   

Koristeellisia kirkkoja. 





                   

Kauniita katukylttejä ja .....

                   

silmiä hiveleviä tammisia ovia.


           

                    

Seinillä kiipeileviä ihanasti kukkivia köynnöksiä oli kujien varrella myöskin runsaasti.

                     






                    


                  

Tässä puolestaan muratti verhoamassa hauskasti kiviaitaa ja salaperäisen näköistä ovea.


Upeita kivimuureja.


Koristeellinen valurautakaide ja kutsuva sisäänkäynti sekä kauniita persoonallisia postilaatikoita.

                    

               
                   

Kaiteeseen ripustetut, säkkikangaskasseihin istutetut lobeliat ja ....
                   
                   

kukkaisat seinäkorit.


Sisäänkäynnin katseen kääntävää kauneutta sekä.....


kukkakaupan antia.

                    


                   

Kadunvarren ruukkuistutus.


             Romanttisia, osin rapautuneita kivimuureja ja .....                   


aikaa nähnyt, kauniisti patinoitunut kaide.






Pieni kivimaja puiden siimeksessä.
 
                             

Kahvila  jossa kävimme hieman lepuuttamassa jalkojamme ja  nauttimassa kahvit sekä..... 


  nämä herkulliset leivokset. 


                    

Posliinikaupan tarjontaa.





Tässä varsinainen majapaikkamme Stiassa sijaitseva upea Villa Papiano eli La Scatolaia.



Olemme tehneet nyt  neljä lomamatkaa, Toscana mukaan lukien, Italiaan ja kaikki lomat ovat olleet erittäin onnistuneita ja ikimuistoisia. Niinpä päätimme mieheni  kanssa varata 2019 syksyllä perhematkan keväälle 2020 ja vuokrasimme Apecchion lähellä Marchessa puhtaan luonnon keskellä sijaitsevan lomahuvilan. Majoituksen lupauduimme maksamaan mukaamme lähteville kolmelle pojallemme perheineen. Lennot  ja vuokra-autot heidän oli tarkoitus maksaa itse. Lennot, majoitus ja vuokra-autot olivat jo kaikki valmiiksi varattuina kun iski korona. Mikä suunnaton pettymys ja mielipaha, mutta pandemiallehan emme voineet mitään.  

perjantai 11. helmikuuta 2022

Havujen suojausta

Nyt, kun aurinko on helottanut kahtena viime päivänä todella kirkkaasti, kävin suojaamassa talon edustalla olevassa etelänpuoleisessa penkissä kasvavat kartiovalkokuuset vihreällä varjostusverkolla. 

Havut ovat tosi arkoja kevätauringolle ja ahavalla, eli kuivalle ja navakalle kevättuulelle samoin kuin alppiruusutkin. Kun havut auringon lämmön vaikutuksesta alkavat yhteyttämisreaktion käynnistyessä haihduttaa, eivätkä saa jäisestä maasta tarvittavaa kosteutta tilalle, on kuivuminen pahimmassa tapauksessa tosiasia. 


Nuoret havukasvit kannattaa suojata ainakin muutamana ensimmäisenä kasvuvuonna. Hallaharso on hieman liian tiivis suojaukseen. Lämpö nousee sen alla helposti liian korkeaksi ja kasvi haihduttaa entistä enemmän. 

Mukavaa viikonloppua kaikille.

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Helmikuista lumimaisemaa

 

Tänä aamuna lumitöitä tehdessä aurinko paistoi pitkästä aikaa todella kauniisti ja kesken lumitöiden piti juosta hakemaan kamera ja ikuistaa hohtavan hangen yllä ihanasti helottava aurinko. 


Yhtenäinen ja koskematon lumenpinta näyttää tosi kauniilta.


Eipä kovinkaan pitkä aikaa enää siihen, kun taustalla näkyvälle pylväiköin ympäröidylle kasvimaalle pääsee taas istuttamaan vihanneksia ja juureksia sekä seuraamaan siellä kasvavien kärhöjen heräämistä hiljalleen uuteen kasvuun. 


Pupujen jälkiä hangella.


                 Huvimaja lumen kauniisti ympäröimänä.                     
             
         


Odotan jo innolla sitä aikaa, kun pääsee taas kylpytynnyriin rentoutumaan ja nauttimaan lintujen kevätkonsertista.


Lumitaidetta terassin kaiteella.


Lunta on tullut nyt useampaan otteeseen sen verran runsaasti, että havujen yllä olevia enimpiä lumia on pitänyt käydä karistelemassa pois. Kuten kuvasta näkyy, nytkin kyseiselle työlle olisi jo kovasti tarvetta.


Kasvihuone uinuu vielä ruususen untaan. Pakkanen on kirjavoittanut ja tehnyt omaa taidettaan jokaiseen ikkunaan.


Valkoista hankea vasten taivas näyttää sinistäkin sinisemmältä.

tiistai 8. helmikuuta 2022

Siemenpussien kartoitusta

 

Päätin hieman jo kartoittaa viime kesänä käyttämättä jääneitä ylimääräisiä siemenpusseja, ja löytyihän niitä täysin avaamattomiakin pusseja muutama. Viime kesänä kylvämäni kesäkurpitsat jäivät harmikseni täysin itämättä. Arvelen syynä olleen liian vanhat siemenet. Lämmöstä ei itämättömyys ainakaan voinut olla kiinni, sillä sitähän riitti kyllä ihan liiaksi asti. Uusia siemeniä tuli sitten hankituksi tilalle, mutta kesä oli jo niin pitkällä, ettei uusintakylvö olisi enää ehtinyt tuottaa satoa.

Kolme pussia kasvihuonekurkkujen siemeniä jäi myös kylvämättä ja se hieman harmittaa sillä parasta ennen päiväys näyttää menevän umpeen tänä kesänä.


Hernepusseissa parasta ennen päiväys on vielä voimassa.


Sitten vajaisiin siemenpusseihin, joita niitäkin löytyi varastosta muutamia. Kyssäkaali eli kaalirapi on kestosuosikkini ja sen siemeniä tuleekin hamstrattua usein hieman liikaa. Sen tuottamaan satoon olen ollut aina tosi tyytyväinen. Palsternakka kuuluu myös kylvösuosikkeihini. Viime kesänä tein pahan mokan ja harvensin palsternakat aivan liian myöhään. Osa niistä jäi siksi hieman liian pieniksi ja sekös harmitti. Lehtikaali taas oli tarkoitus kylvää ruukkuun kesäkukkien kaveriksi lehtien erittäin kauniin värin vuoksi, mutta se jäi jostain syystä tekemättä.


Ylimääräisiä tomaatinsiemeniä tahtoo jäädä myös joka vuosi. Nyt siemeniä jäi onneksi vähän. Ensi kesänä en näet kylvä tomaatteja lainkaan, sillä mökillä on tarkoitus viettää aikaa enemmän, kuin ainoastaan yksi vaivainen viikko. 

Tilli, persilja, punajuuri ja porkkanapussejakin jäi vielä jonkin verran kesällä kylvettäviksi.

Jäikö teiltä paljon ylimääräisiä siemeniä kylvämättä viime kesänä?


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Marraskuunkaktus



Marraskuunkaktus uusi kukintansa. Tosin kukkia on vain vaivaiset kolme kappaletta, mutta nekin kyllä tuottavat kummasti iloa tähän aikaan vuodesta. Viimeksi kaktuksen huomattavasti runsaampi kukinta ajoittui nimensä mukaisesti viime vuoden marraskuulle, jolloin tein kukinnasta myös tänne blogiini postauksen. 

Kaktuksen kukinnan loputtua vein kukan noin 10 asteiseen autotalliimme ja lähestulkoon unohdin sen sinne. Noin pari viikkoa sitten huomasin lehtien kärjessä kolme nupunalkua. Nuppujen paisuttua lähes täyteen kokoonsa, nostin kukan takaisin olohuoneeseen ja  jäin odottamaan nuppujen puhkeamista kukkaan. 


                  Kukan väri ja muoto on mielestäni todella kaunis ja jotenkin myös eksoottinen.                                     


Marraskuunkaktusta pitää kastella melko varovasti, sillä se on kaktusten sukuun kuuluva mehikasvi. Koska se kykenee varastoimaan lehtiinsä vettä, se pärjää aika vähäisellä kastelulla. Pahimmassa tapauksessa liika kastelu saa sen menehtymään  ja mätänemään kuoliaaksi.

torstai 3. helmikuuta 2022

Syntymäpäiväsukat ystävälle

 

Hyvä ystäväni täyttää tässä kuussa vuosia ja ajattelin ilahduttaa häntä näillä  Kerttu villasukilla.


Lankana minulla oli  Novitan 7 Veljestä ja värinä jäkälä. Puikkojen numero oli 3,5.


Neuloin sukkiin ohjeesta poiketen ranskalaisen kantapään,  joka on mielestäni todella hyvin jalkaan istuva.


Sukan kärkeen tuli ohjeen mukainen sädekavennus. Malli on helppo ja kaunis.