Jaloangervot pihassamme

En oikein itsekään osaa sanoa miksi pidän jaloangervoista niin tavattoman paljon. Onko se kenties niiden näyttävä, kaunis ja pitkäkestoinen kukinta, kiiltävä lehdistö, sateen, tuulen, talven sekä tautien ja tuholaisten kestävyys, lajikkeiden runsaus vai kaikki nämä hyvät ominaisuudet yhdessä.

Japaninjaloangervo 'Montgomery'

Muutamia vaatimuksia näillä kaunottarilla kuitenkin on. Kosteutta pidättävä, ravinteikas, hapahko ja  puolivarjoinen kasvupaikka. Seisovaa märkyyttä ne eivät myöskään siedä.
Tässä kaikki sitten olikin (vai tuleeko jollekin teistä kenties jotain mieleen?) Melko vähäinen lista, jos vertaa noihin kaikkiin loistaviin ja hyviin ominaisuuksiin.

Lisäksi hyviin ominaisuuksiin kuuluu se, että ne viihtyvät samalla kasvupaikalla hyvin pitkään sekä leviävät hyvin hitaasti ja hallitusti.

Jaloangervot ovat siis puolivarjoisen kasvupaikan perennoja. Aurinkoinenkin kasvupaikka käy, mutta silloin kasvualusta ei saa kuivua hellejaksojenkaan aikana. Tällaisia paikkoja puutarhassa on kuitenkin hyvin vähän, ehkä puutarhalammikon tai lammen rannalta tallainen paikka löytyy.

Meillä jaloangervoja on aika paljon ja joka vuosi haluan niitä yhä vain lisää. En enää edes muista koska olen ostanut ensimmäiset jaloangervoni, mutta kiinnostus niitä kohtaan on lisääntynyt sitä mukaa, kun olen niitä puutarhaamme hankkinut. Kaikkien ostamieni lajikkeiden nimistäkin osa on päässyt unohtumaan, kun en alkuaikoina laittanut niitä minnekään ylös. Alla oleva jaloangervo on yksi sellainen. Se voisi ehkä olla sulkajaloangervo A.Simplicifolia- ryhmään kuuluva, mutta sen melko korkea kasvukorkeus ei oikein täsmää, sillä kyseisen lajin angervot ovat melko matalakasvuisia. Sen kukat värittyvät valkoisen kautta hyvin hennon vaaleanpunaiseen ja kaartuva kasvutapa on mielestäni hyvin kaunis.

Alla olevassa kuvassa kasvutapa tulee paremmin esille.

Jaloangervojen juurakoiden päälle pitäisi tuoda ihan vuosittain ohut kerros kompostia, sillä juurakot kasvavat muutoin liian korkeiksi ja kuivuvat. Olen laittanut vaihtoehtoisesti niille myös kuusenkäpyhaketta ja se estää hyvin myös maanpinnan liiallista kuivumista. Suurin osa jaloangervoistamme kasvaa muurikivipenkissä aika kivan kokoisena, isohkona ryhmänä.

Japaninjaloangervot (A.Japonica- ryhmä) kukkivat aikaisemmin kuin tavalliset jaloangervot ja muistuttavat jaloangervoja ja näitä lajeja on ainakin minun vaikea erottaa toisistaan. Ne kukkivat melko varhain, parhaimmillaan jo kesäkuussa. Korkeudeltaan ne ovat siinä 30-50 senttisiä. Ne tunnistaa parhaiten kiiltävistä lehdistä ja punertavista lehtiruodeista. Ne viihtyvät aurinkoisemmilla kasvupaikoilla. Kukinnot ovat kivan kartionmallisia ja pitkiä.
 

         Astilbe Arendsii 'Look At Me' yllä on yksi suosikeistani.

Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin miten kukkien väri alkaa muuttua hyvin vaaleasta tummemmaksi.

Angervot sopivat happaman maan suosijoina hyvin havujen kavereiksi. Tässä ne ovat marjakuusi ja pallotuija taustanaan.

Rantakukan ja angervon väri on lähes yksi yhteen.

Haluan puutarhaamme paljon myös kiinanjaloangervoja (Astilbe chinensis), sillä ne kestävät parhaiten kuivuutta. Korkeutta niillä on 20-60 cm. Kukinta on kuitenkin hieman jaloangervoja myöhäisempi, eli heinä- syyskuu.

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa. Nautitaan kesälämpötiloista niin kauan, kuin niitä vielä riittää.