Puutarhamme luottokasvit 5

VALEANGERVOT Rodgesia

Monet sipulikasvien värit sopivat mainiosti yhteen liuskavaleangervon pronssinruskeisiin kaunismuotoisiin lehtiin. Yllä olevassa kuvassa punaisten tulppaanien eri sävyjä.

Puutarhassamme on kasvanut kaksi valeangervoa, eli luskavaleangervo Rodgesia podophylla sekä sormivaleangervo Rodgesia aesculifolia. Vuosikaudet puutarhassa hyvin viihtynyt sormivaleangervo kuitenkin kuoli yllättäen ilmeisesti hankalan talven runtelemana. Vuosia sitten samaan aikaan hankittu ja vierelle istutettu liuskavaleangervo sen sijaan on yhä täysin voimissaan, kuten yllä olevista viime kesän kuvistakin voi havaita. Valeangervot sopivat upeasti taustakasveiksi. Ne vaativat kuitenkin melko runsaasti tilaa ympärilleen. Korkeutta niillä on noin 60 cm. Kuvat ylintä kollaasia lukuun ottamatta taas  eri vuosilta, eli 2008- 2022.

Kuvassa etualalla  on 'Queen of Night' tulppaani ja alhaalla oikealla vaaleanpunakukkainen jaloangervo. 

Meillä valeangervo kasvaa kohopenkissä isotuomipihlajan, marja-aronian sekä rusotuomipihlajan juurella ja paikka on osoittautunut sille mieluisaksi parinkymmenen vuoden ajan.

Kasvupaikkavaatimukset ovat puolivarjoinen,  hiekkapitoinen, ravinteikas ja tuoreena pysyvä maa. Ei siis kestä kuivumista. Vähälumisena talvena kärsii maan routaantumisesta.  Täytyy tunnustaa, etten ole vuosien aikana mitenkään suojannut kasvia talveksi. Vaikka routa onkin välillä talven aikana nostanut kasvin juuria koholle maasta on se onneksi kuitenkin pärjännyt.

Tässä kukkiva kääpiöjaloangervo 'Pumila' edustalla.

Kasvin etualalle istutetut jättilaukat 'Gladiator 'sopivat myös mielestäni tosi kivasti liuskavaleangervon kanssa.

Liuskavaleangervon  Kahteen alimmaiseen kollaasikuvaan valitsin eri vuotena otetut kuvat (kyseessä siis sama kasvi), joissa oikeanpuolimmaisessa kuvassa lehdet ovat vihreitä ja vasemmanpuoleisessa kuvassa ne ovat värittyneet kauniisti. Nuoria versoja, lehtiruoteja ja varsia peittää pronssinruskea karvoitus. 

Ylläolevassa kuvassa vasemmalla keltaisten ja valkokukkaisten värililjojen kanssa. Etualalla keijuangervo 'Little Princess'. 

Oikealla alhaalla aikaisin keväällä kukkivat 'Calgary' tulppaanit ja tulppaanien yläpuolella vielä kuvaus vuonna hengissä ollut sormivaleangervo.  Nämäkin kollaasin kuvat siis eri aikaan ja eri vuosina otettuja.

Puutarhamme luottokasvit 4

RUUSUJUURET / RHODIOLAT

Puutarhamme luottokasveista esittelen seuraavaksi melko harvinaisen ruusujuuren eli Rhodiolan.

 Näihin puutarhamme luottokasveihin olen tarkoituksella valinnut monelle hieman ehkä entuudestaan oudompia ja vähemmän tuttuja perennoja.

  

Nämäkin kollaaseihin kootut kuvat ovat kaikki eri vuosilta. Alkaen vuodesta 2011 ja päättyen viime vuoteen 2022. Kuvassa punaruskeakukintainen idänruusujuuri  Rhodiola kirilowii, sekä vasemmalla alhalla Rhodiola rosea.
 

Nimensä kasvi on tietojen mukaan saanut ruusulle tuoksuvasta jurakostaan ja kasvia onkin aikoinaan  hyödynnetty hajusteisiin ja yrttilääkintään.

Kukinta ajoittuu meillä yleensä toukokuuhun. Kasvualustan pitäisi olla vettä läpäisevä ja kasvupaikan aurinkoinen. Muodoltaan ruusujuuret ovat puolipallomaisia ja melko säännöllisiä.

Idänruusujuuren lehdet ovat neulasmaiset ja väriltään sinertävän vihreät. 

Puutarhamme luottokasvit 3

 ALPPIPIIKKIPUTKI 

Olemukseltaan ohdakemainen alppipiikkiputki Eryngium alpinum on seuraava esittelemäni puutarhamme luottokasvi. Se on minusta todella kaunis hopeanhohtoisine ja sinivihreine kukintoineen ja tummanvihreine nahkamaisine lehtineen. Se on osoittautunut ainakin meillä hyvin kestäväksi perennaksi.

Perenna viihtyy aurinkoisessa, paahteisessa, syvämultaisessa ja hyvin ojitetussa penkissä. Se pitää myös kalkitusta maasta.

Alppipiikkiputki on hyvä perhoskasvi ja  houkuttelee myös kimalaisia. 

Suojuslehdet muuttuvat kukinnon edetessä hopeanhohtoisiksi ja hyvin kauniiksi.

Pituutta on noin 60-70 cm. Kukinta -aika on hyvin pitkä eli heinä- syyskuu.

Meillä alppipiikkiputki on kylväytynyt hyvin itsestään ja uusia taimenalkuja löytyykin lähes vuosittain sen ympäriltä. Alppipiikkiputkelle kannattaa kuitenkin antaa kasvurauha. Jos jostain syystä joutuu kaivamaan kasvin ylös, saa varautua kunnon lapiohommiin, sillä juuret ovat porautuneet syvälle maahan ja vaatiikin voimaa kaivaa täysikasvuinen kasvi ylös penkistä. Jos taimia puolestaan haluaa siirtää uuteen kasvupaikkaan ne kannattaa kaivaa mahdollisimman pieninä ylös. 

Alppipiikkiputki on muuten myös oiva kuivakukka.

Kuvat ovat vuosilta 2013-2022

Loistava ja kaunis kasvi, joka ansaitsee mielestäni ehdottomasti paikan puutarhassa.

Puutarhamme luottokasvit 2

HELOKIT

Kulta- ja isohelokit

Puutarhan luottokasvit ovat mielestäni niitä kasveja, jotka nousevat penkistä joka vuosi lähes takuuvarmasti ja kukkivat uskollisesti vaikka niiden kohdalle välillä sattuisi haastaviakin talvia. Helokit ovat oikeanlaisessa, niille sopivassa kasvupaikassa kestäviä ja runsaasti kukkivia väripilkkuja.

 

Isohelokin kukka ylhäällä vasemmalla ja alhaalla oikealla kestää vain yhden päivän, mutta uusia kukkia puhkeaa jatkuvasti tilalle. Kukat avautuvat iltapäivällä. Kuvat ovat vuosilta 2006- 2020.
 

Monet meistä eivät ole keltaisten kukkien ystäviä. Itse olen alkanut pitää niistä vuosi vuodelta enemmän. Alla lainaus keltaisen värin vaikutuksista meihin ihmisiin.

"Keltainen yhdistetään aurinkoon, lämpöön, voimaan, älyyn, onneen ja toivoon. Se symboloi optimismia, valppautta, virkeyttä, uskallusta, uteliaisuutta, itsetietoisuutta, voimaa ja valaistumista. Keltainen keventää, piristää ja terästää. Se tuottaa iloa ja voi jopa torjua masennusta. " 

Vasemmalla isohelokit (Oenothera tetragona) ja oikealla kultahelokit (Oenothera fruticosa) Kultahelokin alut sain alkuaan paraislaiselta vanhakantaisten kasvien vaalijalta ja isohelokit olen kasvattanut siemenistä.

Kultahelokin tuoksuvat, loistavan keltaiset kukat ovat maljamaiset  ja kukat ovat terttuina varsien päässä. Nuput ovat hyvin koristeellisia ja väriltään kauniin punaiset. Kasvutapa on pensasmainen.

Kultahelokin kukinta-aika on heinä- elokuu ja isohelokilla pitkälle syksyyn. 

Helokit viihtyvät auringossa ja ne ovat lämpimien paikkojen perennoja. Ne eivät siis menesty tiiviissä maassa, joten ne kannattaa jos mahdollista istuttaa aina kohopenkkiin. Kasvualustan tulisi olla hiekansekainen, läpäisevä, kuohkea sekä hyvin kalkittu. Kestävät mielestäni melko hyvin kuivuutta.

Kultahelokki on myös mehiläisten ja yöperhosten suosikki ja siitäkin syystä oiva perenna. 

Vuonna 2020

Meillä kulta- ja isohelokki ovat kasvaneet kasvimaalla kasvilavoissa. Toissa kesänä siirsin kultahelokit takapihan pensasaidanteen juurelle, kun niille varattuun kasvilavaan istutettiin uusia mansikoita. Nähtäväksi jää onko uusi paikka niille yhtä mieluinen kuin vanhakin.

Puutarhamme luottokasvit

'Moerheim Beauty'

 Ajattelin tehdä postauksen puutarhamme yhdestä luottokasvista, eli syyshohdekukasta Helenium autumnale. Se on menestynyt loistavasti vuosikaudet ja kukkinut myös aina hyvin runsaasti. Meillä se kasvaa etupihan muurikivipenkissä. Alla kuvia sen kukinnasta eri vuosilta.

Elokuu 2022

Syyshohdekukka leviää sangen hillitysti. Sen kukinta kestää heinäkuulta hyvin pitkälle syksyyn. Se on myös hyvä perhoskasvi houkutellen perhosia puutarhaan.

Heinäkuu 2021

Aurinkoinen paikka ja kosteutta pidättävä syvämultainen maa on sille mieleen. Keväisin perenna saa kevätlannoitteen ja syksyllä vastaavasti syyslannoitteen. Syyslannoite on muuten sanana mielestäni harhaanjohtava, sillä lannoite tulisi antaa hyvissä ajoin, eli jo elokuun puolivälin paikkeilla.

Elokuu 2020

En ole jakanut syyshohdekukkiani vuosien aikana kertaakaan, mutta jakaminen kannattaa tehdä jos kukinta alkaa heikentyä.

Elokuu 2019

 

Heinäkuu 2018

Elokuu 2017

Elokuu 2015. 

Vuodelta 2016 ei valitettavasti ole kuvaa, sillä olimme parhaan kukinnan aikana lomalla Italiassa.

Heinäkuu 2014

Elokuu 2013

Minulla on myös tätä keltakukkaista syyshohdekukkaa. Lajikkeesta ei ole tietoa.

2012 heinä- elokuu

2006 heinä -elokuu

Syyshohdekukka on kasvattamisen arvoinen, hyvin kaunis perenna. Uusia lajikkeitakin on jo muutamia tarjolla. Juttua puutarhamme luottokasveista tulee vielä ehkä lisää jossain vaiheessa.

Talven kauneutta

  Muutaman päivän kestäneen suven jälkeen alkoi mittari kääntyä lopulta hiljalleen taas pakkaslukemille. Luntakin satoi sen verran, että pihamaa on taas puhtaan valkoinen ja puut ja pensaat saivat ylleen ohuen pumpulipeitteen. Muotoon leikkaamani tuijat näyttävät sangen hauskan näköisiltä lumikuorrutteisessa asussaan.

Lunta on juuri sopivasti oksilla, joten nyt ei tarvitse kantaa huolta sen pois karistelemisesta.

Kirjastohuoneen ikkunan takana muurikivipenkissä olevat kartiovalkokuuset.

Jos lumipalloheisi on kaunis kesällä kukkiessaan on se hapitukseltaan kaunis myös talvella saatuaan huuruista lunta oksilleen.

Tyrnipensas tontin rajalla.

Onneksi rusakoiden jälkiä ei näy hangella nyt lainkaan.

Aurinko pilkahti esille kuvatessani ja taivas oli kirkkaan sininen.

Pakkasta on parhaillaan toistakymmentä astetta ja yötä kohden se tulee tästä vielä ehkä kiristymään. Onneksi lunta on kasvien suojana sentään suht' riittävästi.

Kukkivat amaryllikset

Amaryllikset eivät harmikseni ihan ehtineet kukkia jouluksi. Valkoinen kerrottukukkainen sentään avasi kaksi kaunista kukkaansa uudeksi vuodeksi. Yllä oleva punakukkainen amaryllis taas vasta pari päivää sitten.

 Hankkijalta marraskuun puolivälin aikoihin ostamani ritarinkukan sipuli, enempää kuin viime kesän kukkapenkissä viettäneet samaiset sipulitkaan, eivät vielä osoita oikeastaan mitään kasvun merkkejä.  Toivottavasti ne kukkivat kuitenkin vielä jossain vaiheessa talvea.

Pojan perheeltä saadut valkoiset krysanteemit

Joulunaika on sujunut tosi rattoisasti. Keskimmäinen poikamme perheineen vietti joulua kanssamme. Uusi vuosi taas otettiin vastaan vanhimman poikani perheen seurassa. Lapset jäivät vielä mummulaan jatkamaan lomaansa vanhempien joutuessa  aloittamaan työnsä. 

Mukavaa viikon jatkoa.