Talvilomalla Vuokatissa

 Runsaan viikon kestänyt mukava synttäri-ja aktiiviloma Sotkamossa on takanapäin. Säät olivat suosiolliset ja aktiviteetteja riitti ihan jokaiselle päivälle. Majoituspaikkamme rivitaloneliö oli uudehko, erittäin siisti ja täysin varusteltu sisältäen tarvittavat kodinkoneet ja lisäksi tilavan kuivauskaapin kenkien ja ulkovaatteiden kuivatukseen. Päivän päätteeksi oli kiva päästä myös asunnossa olevaan saunaan.

 Takapihalta pääsi suoraan loistavasti hoidetuille hiihtoladuille, joissa voi hiihtää sekä perinteistä että vapaahiihtoa. Laskettelurinteet ja kauppa olivat myös ihan vieressä, eli kävelymatkan päässä. Keskimmäinen poikamme perheineen oli mukana lomallamme. He viettivät päivät pääasiassa laskettelurinteessä. Perheen viisivuotiaskin laski hyvin taidokkaasti ja kaatumatta läpi niin sinisiä, kuin punaisiakin laskettelurinteitä. 

Heikkilän majalta avautuva näkymä järvelle.

Mieheni kanssa kävimme sivakoimassa pääasiassa perinteisillä hiihtoladuilla. Ensimmäisenä lomapäivänä hiihdimme noin kahdeksan kilometrin päässä olevalle Heikkilän majalle, jossa nautimme kahvit ja kuumat mehut. Majalta takaisin tullessamme latu kulki hyvin laskuvoittoisesti takaisin kohti hiihtokeskusta. Melkoisen vauhdikkaat ja mäkiset sekä entuudestaan tuntemattomat hiihtoladut kieltämättä hieman hirvittivät tällaista tasaisen maan kasvattia. Jyrkimmistä rinteistä tulinkin auraten alas, koska koetin noudattaa fysioterapiltani saamani ohjetta olla varovainen vasemman polveni kanssa. Polvi on kyllä kuntoutunut jo hyvin Bakerin kystasta, mutta kaatumisen suhteen piti olla varovainen.

Heikkilän maja

Toisena lomapäivänä kävimme mieheni kanssa lumikenkäilemässä Eino Leinon seitsemän kilometrin mittaisen patikointireitin. Reitti oli suurelta osalta määränpäähän lähes pelkkää nousua. Takaisin tulo oli jo sitten enemmän laskuvoittoista. Osin hyvin vaativaa, koska reitillä oli jyrkimmissä kohdissa rinnettä lumisia, kapeita ja osin jäisiä portaita, joita pitkin lumikengät jalassa laskeutuessa sai olla kyllä sananmukaisesti ihan kieli keskellä suuta. Onneksi portaiden vieressä oli kaiteet joista voi ottaa tukea.

Lumikenkärinne

Kolmantena päivänä lähdimme läheiseen Katinkullan kylpylään rentouttamaan kipeitä lihaksiamme erilaisissa hierovissa porekylvyissä sekä testasimme vuoroin luola,- höyry- ja perussaunaa. Kävimme lisäksi kylpylän ulkopihalla sijaitsevan savusaunan ihanan pehmeissä löylyissä ja uskaltauduin jopa elämäni ensimmäisen kerran käymään savusaunan vieressä olevassa avannossa. Avantoon menin saunan ja avannon vieressä olleen lämmitetyn kylpytynnyrin kautta. Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen ja olotila avannosta noustessa oli todella huikea. Kävinkin lopulta kastautumassa avannossa kolmeen eri otteeseen.

Kylpylästä suuntasimme vielä viihtyisään Vanhan Aseman vohvelikahvilaan. 

Neljäntenä loma- ja syntymäpäivänäni mieheni ilahdutti meitä kaikkia kotileipomo ja pitopalvelu Herkkusuusta etukäteen tilaamallaan kakulla. Mieheni oli nähnyt melkoisesti vaivaa, sillä erittäin herkullinen ja maittava kakku piti aamulla hakea 20 kilometrin päästä majapaikastamme. Kaikki kolme poikaamme perheineen olivat lisäksi varanneet minulle ja miehelleni lahjaksi hemmotteluloman Hotel Spa Resort Järvisydämestä haluamaamme ajankohtaan. Mieheni synttärit näet ovat vain kolme päivää myöhemmin kuin omani.

Pitihän minunkin kokeilla kelkalla ajoa.

 Aamupalan ja kakkukahvittelun jälkeen vuokrasimme rivitalon lähellä olevasta moottorikelkkaliikkeestä moottorikelkan poikani suunnistaessa viisivuotiaan kanssa laskettelumäkeen. Ajoimme tarkoin merkattua moottorikelkkareittiä Heikkilän hiihtomajalle nauttimaan jälleen leivoskahvit.

Perjantaina oli vuorossa taas sama kuudentoista kilometrin hiihto Heikkilän majalle. Takaisin palasimme kuitenkin tällä kertaa samaa reittiä jota pitkin olimme majalle tulleetkin.

Lauantaina kiinnitimme taas lumikengat jalkoihimme ja nousimme ensin lomamme aikana vain viikonloppuisin auki olevalle kahvila Vaaran Tuvalle, jossa joimme päiväkahvit ja söimme herkulliset "Vaaran munkit". Miniämme poikkesi viisivuotiaansa kanssa rinteestä myös kahvittelemaan ja mehulle kanssamme poikani ollessa hoitovuorossa nuorimman, puolitoista vuotiaan kanssa rivarilla. Tuvalta  jatkoimme kaksin vielä reittiä pitkin kohti Keimanvaaraa, joka olikin päivämme kääntöpiste josta kenkäilimme sitten samaa reittiä takaisin meitä odottamassa olevan saunan lämpöön.

Tykkylumisia maisemia lumikenkäreitin varrelta.

Keimanvaaran nousua.

Sotkamon loma sisälsi paljon aktiivista liikuntaa ja vastapainoksi myös mukavia yhteisiä ja ikimuistoisia rentoutumishetkiä. Automatka kohteeseen ja takaisin kului myös, paluumatkan pientä lumen tupruttelua lukuun ottamatta, tosi hyvässä säässä.