Hyvää juhannusta

Oikein hyvää ja aurinkoista juhannusta.

Uusi projekti meneillään

Kasvihuoneen vasen reuna on jo pitkään odottanut jonkinlaista ehostusta. Meillä on melkoinen määrä ylimääräisiä ja useampaa eri kokoa olevia betonikiviä. Niinpä aloin tekemään lähes koko kasvihuoneen pituista käytävää. Käytävän pellonpuoleiseen päähän ja molemmin puolin käytävää olisi tarkoitus laittaa kenttäkiviä, joita niitäkin löytyy kivivarastoista runsaasti. 

Ennen kivien asettelua tasasin laudan avulla sorapinnan mahdollisimman tasaiseksi. Osa käyttämistäni betonikivistä olivat eri paksuisia. Pientä lasten muovista lapiota apuna käyttäen kaivoin korkeammat kivet suunnilleen samaan tasoon ohuempien kivien kanssa. Lopullisen suoristuksen tein moskan ja laudan avulla.

Myös käytävän keskelle, suorakaiteen muotoisia ruudukkoja elävöittämään, tulee seulanpääkiviä. Jotta käytävästä sai tehtyä suoran tulivat linjalangat kahden puolen käytävän pohjaa helpottamaan ladontaa.

Työ jäi vielä kesken sillä juhannussiivousten vuoksi pääsin aloittamaan käytävän teon vasta iltapäivällä.

Loppuun kuva ensimmäisen kukkansa avanneesta köynnösruusu flammentanz'ista.

Kurkistus kasvihuoneeseen

Kasvihuoneessa tomaatit ovat kasvaneet jo hyviin mittoihin ja osassa on jo raakileitakin tulossa. Tomaatteja kasvaa myös vastakkaisella puolella, mutta ne eivät näy kuvassa. 

Tässä vaiheessa alkaa jo kutkuttava odotus, koska pääsee maistamaan ensimmäisiä tomaatteja.

Ensimmäiset kurkut söimme maanantaina ja täytyy sanoa, että maku oli kyllä ihan kohdallaan. Lajike on Louisa FI.

Omista siemenistä kasvatettuja samettikukkia oli tarkoitus istuttaa tomaattien väleihin, mutta asia jäi lopulta vain ajatuksen asteelle. Ainoastaan yhteen ainokaiseen kasvusäkkiin niitä istutin.

Loppuun pari kuvaa kauniisti kukkivasta purppuraheisiangervo 'Mindia'sta.

Mukavaa viikon jatkoa ja keskikesän juhlan odotusta.

Harjaneilikoiden kukintaa

Siemenistä kasvattamani kaksivuotiaat harjaneilikat talvehtivat yllättävän hyvin hieman hankalasta talvesta huolimatta. Minulla näitä on sekä etu- että takapihalla. 

Nämä kuvissa olevat kukkivat takapihan isommassa lankkupenkissä ja ovat pidemmällä kukinnassaan kuin etupihan kukkapenkissä olevat.

Värit näillä hyvän tuoksuisilla neilikoilla ovat hyvin moninaiset. On niin yksiväristä kuin kirjavakukkaistakin. Kaikki sointuvat kuitenkin mielestäni toistensa kanssa hyvin yhteen.

Harjaneilikat kylväytyvät yleensä kasvupaikalleen ja varmistavat näin säilymisensä myös tuleville vuosille.

Harjaneilikka on minusta oiva maljakkokukkana ja hyvä tuoksu tulee sisälle vielä kivana  bonuksena.

Neilikkojen edessä on puksipuita ja takana kasvavat atsaleat.

 Loppuun vielä kuva talvettamastani kallasta kasvihuoneen edustalla. Kalloja minulla on yhteensä kolme kappaletta, mutta kaksi niistä ei kuki ihan vielä.

Lisää pionien kukintaa

Puutarhaamme ihan ensimmäisiin hankittuihin pioneihin kuuluva kiinanpioni 'Sarah Berndhard' aloitti kukintansa sisääntulon läheisessä penkissä.

Vaikka sen kukat ovat suorastaan yltäkylläisen pöyhkeät, kuuluu se varmasti monen puutarhaihmisen suosikkeihin.

Kiinanpioni 'Rubra Blena'n kukista ei myöskään kerrannaisuutta puutu ja väri on hyvin intensiivisen punainen. 

                             

Rubra Blena

Kukiltaan edellisen kanssa hyvin samantyyppinen kiinanpioni 'Karl Rosenfield'.

                           

Sitten katsaus alapihan omenapuupenkin pioneihin, jossa ....

suuri suosikkini Santa Fe (yllä) on vasta aukaisemassa ensimmäisiä kukkiaan.

                                

Saman penkin jo aiemmin esitelty tuntematon lajike, joka muistuttaa hyvin paljon 'Santa Fe' :tä.

      

Tämän kaunottaren pitäisi muistini mukaan olla ihana 'Dyshesse de Nemours'.

Yksinkertaiskukkainen 'Jan Leeuwen' vasta availee maljamaisia kukkiaan. 

Loppuun vielä yleisnäkymä pionipenkin tämänhetkisistä kukkijoista.

Tohdinpa melkein väittää

Tohdinpa melkein väittää, että kuunliljat ovat yksiä varmimpia ja kestävimpiä kasveja puutarhassamme. Ne kukoistavat olipa kesä lähes millainen tahansa. Olisiko syynä osin savensekainen kasvualusta. Niin tai näin, ne kasvavat aina yhtä reheviksi ja kauniiksi. Pehkot ovat valtavia ja niinpä niiden alustat pysyvät rikkaruohoista melko puhtaana. 

Minulla on sekä kirjavalehtisiä, että yksivärisiä kuunliljoja. Kuvissa vain osa puutarhamme lajikkeista.

Mitä enemmän lehdissä on vaaleaa väriä, sitä aurinkoisemmassa paikassa ne viihtyvät.

 Tässä ne kasvavat kahta puolta tuoksuköynnöskuusamaa, josta jouduin leikkaamaan talven jäljiltä paljon kuivuneita oksia.

Tässä kahta eri kuunliljalajiketta reunustamassa kärhöpenkin talon puoleista reunaa.

Täytyy vielä lopuksi todeta, että kuunliljat antavat mielestäni kaunista ja yhtenäistä ilmettä etenkin laajempiin istutusalueisiin.

Ensimmäiset pionit avasivat kukkansa

Ensimmäiset kiinanpionit aloittivat kukintansa. Tässä omenapuupenkin tuntematon pioni. Olen ostanut tämän mitä ilmeisemmin Lidlissä muutamia vuosia sitten myynnissä olleista pionien juurakkovalikoimista ja nimilappu on ajautunut hukka nimiseen paikkaan.

Vasta muutama kukka on täysin avautunut.

Sisääntulopenkin kiinanpioni 'Karl Rosenfield' on ollut vuosia varma kukkija. Sen vierellä kasvavat vielä nupuillaan olevat 'Sarah Bernhardt' ja 'Bowl of Beauty'.

'Karl Rodenfield'

 Mukavaa viikonloppua.

Sisääntulon ruukkukukat

Koko kesän runsaasti ja kauniisti kukkivat kesädaaliat valikoituivat taas sisääntulon kahta puolta oleviin isoihin ruukkuihin. Kukat ostimme tutulta, pelkästään kesäkukkia myyvältä kauppiaalta Hyvinkäältä.

Ruukuissa on myös melko perinteeksi tullutta hopeavitjaa, eli hopeaputousta, josta pidän todella paljon. Kesän aikana se tuuhistuu ja venyttää versonsa hyvin pitkiksi.

Toisen ruukun daaliat.

Myös havupenkin kannon päällä olevassa isossa ruukkussa on saman toimittajan kaksi hieman eriväristä daaliaa sekä....

jouluasetelmaan ostamani pikkuinen sypressi. 

Hopeavitjaa tuli yhtäläisyyden vuoksi tähänkin ruukun juurelle.

Nämä pikkuorvokit olivat siementäneet havupenkkiin. Kaivoin ne ylös ja istutimme yksissä tuumin ne mummin murun kanssa saviseen koristeruukkuun.

 Vielä jäi penkkiinkin runsaasti siementaimia.

Catawbiense kukkii

Puistoalppirsuusu 'Catawbience Grandiflorum'  kukkii alppiruusuistamme aina viimeisenä.

Kukinta on nyt todella runsas ja näyttävä.

Osa oksista kaartuu pitkälle nurmikolle ja mietinkin ennen kukintaa, pitäisikö oksia kenties hieman lyhentää. Kukinnan alkaessa tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Ehkä oksat saa tuettua jollain konstilla hieman pystympään, eikä niitä tarvitsisi leikata.

'Catawbience Grandiflorum' on ihan ensimmäisiä hankkimiamme alppiruusuja. Se on  ehkä vieläkin  kaikkein yleisin ja tunnetuin Suomessa.

Kukinta aikaistui lämpimien ja helteisten päivien ansiosta muilla puutarhamme alppiruusuilla. Kuumimpien hellepäivien aikana Catawbiencen nuput olivat kuitenkin vielä aukeamatta ja hyvä niin, sillä sään viiletessä ja kukinnan alkaessa, siitä on saanut nauttia nyt pitkään.

Rodojen juurelle olen hakettanut aina ajoittain kuusenkäpyhaketta ja se näyttää olevan niille mieleen. Ne saavat myös sekä peruna- että rodolannosta kaksi kertaa kesässä. Mieheni kastelee myös muutaman kerran kesän aikana alppiruusuja,  etenkin pitkien ja sateettomien hellejaksojen sattuessa kohdalle.

Alppiruusujen juuristo on pieni ja melko lähellä maanpintaa. Joka kevät suojaamme alppiruusut varjostusverkoilla, sillä rodot ovat arkoja kevätauringolle ja tuulelle.

Alppiruusuja emme ole liiemmin joutuneet siirtämään, mutta sen voi tehdä joko aikaisin keväällä ennen kasvuun lähtöä, tai syksyllä, kun kasvi on vaipunut lepotilaan. Siirtäessä kannattaa kaivaa tarpeeksi iso paakku ja huolehtia myös hyvin kastelusta.

 Onnistuin eilen muutaman yrityksen jälkeen saamaan kuvan kimalaisesta. Kimalaiset vierailevat  hyvin mielellään alppiruusujen kukissa ja niiden iloinen pörinä kuuluu aina ohi kulkiessa.