Translate

lauantai 6. elokuuta 2022

Daalioiden kukintaa

 

Vanhakantainen Turun tori

Daaliat ovat varmasti hyvin monen mielestä oikeita loppukesän kaunottaria. Harmillista niissä on oikeastaan vain se, että ne joutuu joka syksy ensimmäisen pakkasen vierailun jälkeen nostamaan ylös maasta, jos haluaa niistä muutakin kuin pelkästään yhden kesän ilon. Lisäksi ne vaativat lämpötilaltaan sopivan säilytys- eli varastotilan, jonka sanotaan olevan ihanteellisimmillaan noin 7-9 +astetta. 

Turun torin olen saanut vanhakantaisten daalioiden kasvattajalta Paraisilta.   

                          

Pitkään kestäneet helteet eivät ole onneksi daalioitani suuremmin haitanneet. Voisi melkein todeta, että päin vastoin. Kastelusta on luonnollisesti pitänyt huolehtia. Lannoittanut olen aika vähän, mitä nyt istuttaessa sekoitin kanankakkarakeita mullan joukkoon sekä pari kertaa antanut veteen sekoitettavaa täysravinnetta.

"Brunäs"

Samalta kasvattajalta olen saanut myös yllä olevan, samoin vanhakantaisiin daalioihin kuuluvan, Brunäsin. Kukan oikeaa väriä on lähes mahdoton saada kuvattua oikeanlaisena. Yllä olevassa kuvassakin se on hieman liian kirkkaan punainen. 

                         

Niin kuin kasvattaja minulle Brunäsin antaessaan totesi sanoen "tämä onkin oikea daalioiden daalia" niin sanoihin on kyllä ollut helppo yhtyä. Korkeutta, näköä ja kokoa on ihailtavasti.            

                         

Daalioiden sanotaan olevan hyviä maljakkokukkia, mutta itse en ole onnistunut saamaan niitä kovin kauaa pysymään maljakossa kauniina. 

Vaikka daaliat ovat hyvin hallanarkoja, en ole enää vuosiin yrittänyt suojata niitä pakkaselta, sillä  suojauksesta huolimatta ne ovat joltain osin aina kuitenkin päässeet mustumaan.

Tapaankin hallan uhatessa leikellä niitä ihan surutta maljakkoon. 

                                   

Valo siivilöityy hyvin kauniisti terälehtien lomasta.





Sitten omiin äidiltä perittyihin vanhakantaisiin, jotka aloittavat kukintansa hieman myöhäisemmin kuin kaksi edeltävää. Daalia pääsi suureksi ilokseni Luken, eli alkuperäiskasvien daalia- kokoelmaan.


Daaliaa oli kasvatettu vuosikymmeniä isäni lapsuuskodissa. 


Nämä valkoiset daaliat, vaikka eivät vanhakantaista lajiketta olekaan, ovat talvehtineet ja kukkineet hyvin jo useamman vuoden. 


Yllä oleva kaktusdaalia taas on tämän kevään hankintoja samoin kuin kaksi seuraavaakin.


Mielestäni väriltään hyvin kauniita daalioita.




Sisääntulon ruukussa kasvavat kesädaaliat ovat kukkineet myös ilahduttavan kauniisti niiden hankinnasta saakka. 


Kaverina valkoista siniviuhkaa sekä....

                        

hopeaputousta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa.

14 kommenttia:

  1. Upeita kukkia ovat nuo daaliat! Äidilläni oli niitä aina aiemmin. Kuuntelin, miten hän aina suunnitteli, milloin ne pitää istuttaa ja milloin taas kaivaa ylös. Minusta se kuulosti kamalan työläältä. Omista touhuistani tiedän varmasti, että sinne ne jäisivät syksyllä maahan. En siis istuta, ihailen muiden kukkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kieltämättä hieman työläitä, mutta vaivan arvoisia.

      Poista
  2. Lovely dahlias Anemone. I liked them all. but my favorite is Cactus dahlia. I have them too and store the roots in cool place with moss.

    VastaaPoista
  3. Daaliat ovat kyllä näyttävän kauniita!!

    VastaaPoista
  4. Daaliat ovat suosikkejani, mutta tämä vuosi ei ole täällä ollut suosiollinen; kukinta alkaa heikosti ja kasvit ovat yllättävän pieniä. Suurikukkaisia ei vielä ole yhtäkään avautuneina. Toki osasyy on omassa huolimattomuudessani; olen ollut liian pitkiä aikoja poissa ja kastelu on jäänyt kovin vähälle. Sinulla on upea kokoelma erilaisia daalioita ja ovat hienosti kukassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin kyllä saanut kastella daalioita enemmän. Etenkin helteiden aikana.
      Vanhakantaiset näyttävät tosin paremmin sietävän kastelun laiminlyöntiä
      Kiitos.

      Poista